Tekniikkanurkka: backhand draivi

[Mini-Nieminen]

Mä en ole miettinyt rannetta ollenkaan, sillä se liikkuu juuri tarvittavan määrän ja oikein, kun sitä ei turhaan rupee lisää koukuttamaan ja vispaamaan. Jos ranne on rento ja luonnollinen, se tekee piiskan ihan automaattisesti.

Itse painottaisin tässä rentoutta. Missään nimessä en suosittele ranteen koukistamista, koska siinä jännittyy koko käsivarsi ja homma menee käteen.

[Jani]

Ota löysin rantein, älä jännitä... Selvä homma.

[JaCalob]

Varmaan jossain vaiheessa kevättä pitäisi sitten kirjoittaa vähän 360 -tekniikasta. Siitä saa nimittäin distancea!!

Hyvä! Sitä odotellessa.

tosta kolmekuukymppäsestä olen kuullut ja kerran nähnytkin hurjia juttuja. ja todellakin matkaa niillä heitoilla on ollut. Itellä ei ole varaa ollut harjoitella ku menee kiekot hukkaan ja lujaa!!!, joskus kyllä täytyy kokeilla yksin ja pimeässä ettei kukaan näe


tohon draiviin niin aluksi kiitoksia pitkästä ja opettavasta tekstistä. Itse oeln heitellyt tänä kesänä ekaa kertaa oikeastaan kunnollaja vähän jopa keskittynyt tohon oikein, ja sitä kautta, hyvin heittämiseen sekä laskenut oikein kierrostuloksiakin. Tasosta kertoo varmaan jonkin verran talissa heitetty enkka 75 (siltamäessa 64, ja meilahdessa joku 59). Todella mahtava laji ja karmee kipinä on päällä koko ajan heittelemään.

olin eilen heittämässä viikkokisojen jälkeen ja menin (pyydettiin) mukaan porukkaan jossa heittäjät olivat paljon parempia kuin minä niin kyllä tuli opiskeltavaa. Kaiken maailman annukoita ja rollereita lähti jätkiltä niin että morjens!! todella pitkiä heittoja ja ennen kaikkea hallittuja ja tarkkoja lähes aina!

kiitoksia lasselle sun muille keitä siinä oli ja kiitoksia myös topicin alottajalle hyvistä neuvoista

[Mini-Nieminen]

No hyvä homma, jos heitto nappaa!

Sen verran pitää nyt vetää omia sanoja takaisin, että en mä mitään 360 -tekniikkanurkkaa väännä. En osaa heittää enää sitä vähääkään, eikä se paljon kiinnostakaan nyt juuri.

Sen verran voin vinkata, että 360 -tekniikassa tärkeää ei ole se vauhti vaan se veto. Sillä pääsee jo pitkälle!

[JaCalob]

No hyvä homma, jos heitto nappaa!

Sen verran pitää nyt vetää omia sanoja takaisin, että en mä mitään 360 -tekniikkanurkkaa väännä. En osaa heittää enää sitä vähääkään, eikä se paljon kiinnostakaan nyt juuri.

Sen verran voin vinkata, että 360 -tekniikassa tärkeää ei ole se vauhti vaan se veto. Sillä pääsee jo pitkälle!

no en kyllä ittekkään sitä oo ajatellu ihan heti ruveta koittamaan. Koitetaan saada ensin toi kiekko lentämään sinne minne suurinpiirtein yrittää lähes joka kerta

[Heatseeker]

Jaani on kirjoittanu hyvää tekstiä, pitääpä ottaa vähän vinkkejä omaankin draiviin. Olen tässä pikkuhiljaa saanut omaa heittotekniikkaa kohdalleen n. 4 vuoden harrastamisen jälkeen, mutta yksi asia on vielä hieman arvoitus. Olen huomannut, että omissa draiveissa tulee automaattisesti tämä ns. snapi, jos lujempaa heittää. Olisi mukava kuulla hieman lisää juttua tästä mystisestä "snapista".

[Mini-Nieminen]

Jotkut väittävät, että snap tulee ranteesta ja olisi jotenkin korrelaatiossa kierteen määrään. Näin ei kuitenkaan ole.

Snap on vain yksinkertainen napsahdusääni, kun sormet lyövät yhteen kiekon riuhtaistua itsensä irti. Snap on siis lähinnä otteesta kiinni, eikä äänen kuultuaan voi mitenkään päätellä kiekon lentävän pitemmälle tai kovemmalla kierteellä. Itselläni tulee snap lähinnä silloin, kun kiekko lipeää sormista liian aikaisin, eikä silloin tosiaan lennä pitkälle.

Snäpi luo siis vain kuuloilluusion räjähtävästä lähdöstä ja siksi sitä pidetään jotenkin hienona asiana heitossa. Olen havainnut, että nykyään tuota ääntä ei kuule poolikavereillaan niin usein kuin ennen. Johtuukohan se siitä, että nykyiset leveäreunaiset kiekot eivät saa sormia napsumaan niin kovaa?

[Poimis]

Sen verran voin vinkata, että 360 -tekniikassa tärkeää ei ole se vauhti vaan se veto. Sillä pääsee jo pitkälle!

Ja sama pätee ihan normidraiviinkin.

Olisi mukava kuulla hieman lisää juttua tästä mystisestä "snapista".

Tämä mystinen snäpihän tulee siitä, että sormet pamahtavat suurella nopeudella kohti kämmenpohjaa (tai mikä se nyt on nimeltään se peukalon kiinnittymiskohta, semmonen läskimöllykkä siinä). Sama juttu kuin sormien napsuttelu (puristat keskisormen kovasti peukaloa vasten, ja sitten liu'utat peukalon pois edestä, jolloin keskisormi pamahtaa suurella nopeudella kohti peukalon tyventä => NAPS).

Siitä sitten onkin hieman eriäviä mielipiteitä, onko tuo snap hyvä vai paha asia. Toiset pitävät sitä hyvän, voimakkaan heiton merkkinä kun taas toiset ovat sitä mieltä, että se kertoo jostain tekniikkavirheestä

[Poimis]

Ja Jaani ehtikin näemmä ensin.

Johtuukohan se siitä, että nykyiset leveäreunaiset kiekot eivät saa sormia napsumaan niin kovaa?

Uskoisin, että otteella kiekosta on suuri merkitys. Powergripillä en ole itselläni tuota havainnut koskaan, kun taas heittäessäni Rocia (tai Aviaria) kovaa fork gripillä, napsahdus kuuluu lähes aina.

[Heatseeker]

Uskoisin, että otteella kiekosta on suuri merkitys. Powergripillä en ole itselläni tuota havainnut koskaan, kun taas heittäessäni Rocia (tai Aviaria) kovaa fork gripillä, napsahdus kuuluu lähes aina.

Minulla tuo tulee powergripilläkin, kun kovempaa heitän. Luulisin, että se on enemmän irroituksesta kiinni.

[Mini-Nieminen]

Mennee saivarteluksi, mutta mielestäni heitettäessä kiekko IRTOAA, sitä ei IRROTETA. Vai ehtiikö joku tosiaan tietoisesti irrottaa otteensa draivatessa?

[Mini-Nieminen]

Noniin. Nyt silmät tarkkana seuraamaan hyvää dravivideota, joka on ollut jo jonkin aikaa YouTubessa.

http://www.youtube.com/watch?v=7IiCQC7y7WQ

Kyseessä on siis Ken Jarvis, yksi kovimmista pituusheittäjistä.
Videossa näkyy, kuinka Jarvis ottaa hyvin rauhallisen vauhdin, hakee vedon aivan taakse samalla, kun etujalka kurottaa eteen ja maahan. Jarviksen veto tekee jousiefektin.

Asento pysyy melko suorana koko heiton ajan, lukuunottamatta pientä etunojaa taaksevedon aikana. Hän ei missään vaiheessa tee ylimääräistä liikettä, eikä pokkuroi heiton jälkeen, vaan kiertää lantiolla käden vauhtiin ja jatkaa rennosti ryntäämättä perään. Loppuasento on todella kontrolloitu, tasapainoinen. Takajalka ei seuraa ja astu yli. Tämä vaatii jo vähän notkeutta alaselkään.

Huomatkaa, että heitto on rento, ilman mitään kiskaisuja ja irvistyksiä. Ja pitkälle menee.

Tämä tällä kertaa!

[Mini-Nieminen]

Vielä pitää lisäämäni jotain pientä otteesta. Eli siitä, miten kiekosta pidetään kiinni.

On olemassa monta tapaa ja kaikilla on erilainen käsi ja sormet, joten ei voi sanoa yhtä ainoaa oikeaa otetta. On kuitenkin joitakin seikkoja, jotka on hyvä ottaa huomioon.

Power Grip on se ote, jossa kaikki sormet ovat kiekon reunalla, eli yksikään sormi ei ole pohjaa vasten. Tämä on ehkä kaikkei yleisin ote, ja etenkin draivatessa tuo lisää repäisyvoimaa heittoon. Kuitenkaan en ainakaan itse pysty heittämään syviä kiekkoja, kuten Mid Rangeja tai putterikiekkoja näin.

Sitten on ForkGrip (nimitys olkoon mikä vain), ote jossa keskimmäiset sormet ovat kiekon pohjaa vasten ja vain etusormi ja pikkurilli ovat reunan sisällä. Tämä ei ole niin tukeva ote, mutta sopii syvempiin kiekkoihin mainiosti.

Kummallakin otteella voi heittää hyvin mitä vain kiekkoa, tärkeintä on että homma tuntuu hyvältä kädessä.

Missään nimessä ei kannata heittää niin, että etusormi on suorana kiekon reunalla. Se tuo jäykkyyttä ranteeseen, vähentää kierrettä ja voimaa kiekossa. Kannattaa aina siis pitää ainakin joitakin sormia kiekon sisäreunalla, niin heitto voi lähteä kovaa.

[Mini-Nieminen]

Nyt on taas töissä aikaa kirjoitella, niin jauhanpa asiaa fysiikasta, eli kehon toiminnan parantamisesta heiton vuoksi. Nyt talvikauden alkaessa on hyvin aikaa parantaa kehon ominaisuuksia ilman, että se veisi aikaa frisbeen heitolta.

Aina sanotaan, ehkä syystäkin, että frisbeegolf ei ole voimalaji. No ei olekaan, mutta ei siitä haittaa ole. On selvä, että kierrokset tehdään korin lähellä, eikä draivi ole se kaikista tärkein. En silti usko, että aivan sattumalta kovilla pituusmiehillä (Väyrynen, Meresmaa, Piippo, Sandström...) on myös vahva fysiikka. Voima on asia erikseen, mutta se, että on tottunut käyttämään lihaksiaan ja tekemään kropalla liikettä, on avainasemassa myös pitkiin draiveihin. Sitten on kavereita, kuten Jarviksen veljekset, joilta voimaa ei löydy niin paljon, mutta pituutta sitäkin enemmän. Heillä on syntyjään erinomaiset ominaisuudet, väitän.

Kaikki urheilijat tekevät lihasharjoitteita riippumatta siitä, onko peliväline raskas vai ei. Ainoastaan frisbeegolfin parissa olen kuullut, että lihaskuntoa ei tarvita. Olen eri mieltä. Kaikki urheilijat myös sanovat, että vika on tekniikan puutteissa, eikä voimassa, jos väline ei lennä. Silti sitä voimaa tarvitaan, joissain lajeissa enemmän (kuulantyöntö, kiekonheitto) joissain vähän vähemmän. Eihän keihäskään paina juuri mitään, mutta jokainen hyvä keihäsmies on vahva.Frisbeegolfissa ei auta, vaikka olisi Arsi Harjun kokoinen jässikkä.

Lihasharjoitteiksi suosittelenkin erilaisia soutuja ja rauhallisia olkapääliikkeitä, erityisesti olkavarren kiertäjän harjoittamista pienillä painoilla (se on se lihas, joka useimmiten kipeytyy olkapäässä, kun heittää forea). Sen lisäksi olen havainnut erittäin hyödylliseksi alaselän ojennukset, mikä auttaa pitämään ryhtiä ja vähentää kipuja raskaan draivailun päätteeksi. Näitä siis suosittelen ehdottomasti, jos mikään muu ei kiinnosta.

Venyttelyn tärkeys kesti pitkään tajuta. Jos ei mitään muuta tekisi, niin ainakin pitäisi venytellä, ja jos ei mitään muuta venyttäisi niin ainakin kylkiä niin, että koettaa tuen avulla venyttää kropan kiertoa. Jos on oikein ahkera venyttelyssään, voi vielä joskus heittää samalla rentoudella kuin Jarvis yllä olevassa videossa ilman, että loppuveto tyssää kylkien ja alaselän jäykkyyteen. Sitten kannattaa venyttää tietysti rintalihaksia vaikka perinteisesti pitkällä kepillä selän takana. Lonkan koukistajia venyttelemällä paranee ryhti, joka taas helpottaa selän liikkuvuutta ja vaikkapa korkeiden anhyzereiden heittämistä (olettaen, että kropan asentoa hyväksikäyttämällä saattaa kiekon hyvässä kulmassa ilmoille.)

Eli: putti on tärkein, sitä treenataan pään sisällä, kuten kaikkia pelin osa-alueita mutta draiviin vaikuttaa hyvän tekniikan lisäksi hyvä fysiikka, joka edesauttaa hyvän tekniikan löytämiseen.

Eikä liikunnan hyöty löydy vain draiving fieldin päästä, vaan tekee muutenkin hyvää ja jatkaa frisbeegolfkautta yli talven, vaikka vain sisätiloissa.

[Mixu]

Hyvää tekstiä, Jaani.

Mitä fyysisellä tasolla tapahtuvaan suorittamiseen tulee, niin tässä pari jutskaa tueksi.
- lihaksen voimantuotto paranee, kun se on elastinen. Venyttely siis kannattaa, ei ainoastaan paremman liikkuvuuden aikaan saamiseksi ja vammautumisen ehkäisemiseksi.
- voimantuotto kasvaa edelleen, kun lihas saa nk. "esivenytyksen" eli pienen ärsykkeen vastakkaiseen suuntaan ennen lopullista eteenpäin vievää liikettä.
- merkitystä on myös sillä, millaista voimaa lihas pystyy tuottamaan. Nk. hitaita lihassoluja voi jossain määrin "uudelleen värvätä" nopeiksi. Frisbeegolfissa onkin puhdasta voimantuottoa olennaisempaa kyetä valjastamaan voima nopeudeksi. Lihaskuntoharjoituksissa kannattaa siis pitkällä tähtäimellä pyrkiä nopeusvoiman lisäämiseen. Käytännössä kohtuupainoilla mahdollisimman nopeita toistoja. Monipuolista harjoittelua unohtamatta. Erityisen tärkeää frisbeegolfin kaltaisessa, toispuoleisesti kuormittavassa lajissa on harjoittaa heikompaa puolta tukiharjoittein.

Allekirjoitan täysin sen, mitä lausuit fyysisen kunnon merkityksestä. Olen omakohtaisesti saanut kokea, miten heikentynyt fysse vaikuttaa pelisuorituksiin niin ikään heikentävästi.