Kiitokset suuret sivuillenne. Linkeistänne löysin itselleni uuden lajin, sisäfrisbeegolfin. Virtuaalipeli näköjään sopiikin mulle paljon paremmin kuin tuo ulkona koheltaminen. Jo parin pelin jälkeen saan reilusti alle parin ratakierroksen. Tosin tässäkin pelissä mun Gazellet uppoo jorpakkoon. Se virnuileva fisu käy aina näyttämässä sitä, ikäänkuin varmistaakseen käyräni kasvun. Mutta putti peli sujuu kuin unelma.
-väykkä-
Vuoden frisbee urheilija & pelaajatarinoita
Valvojat: Mini-Nieminen, Chukie, Hallitus
-
Westside
- Viestit: 129
- Liittynyt: Ma Huhti 21, 2003 18:52
- Oikea nimi: J. Penttilä
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Mätkinnän aloitus
-- siivosin vanhoja viestejä/mainoksia pois 26.1.2007 --
Viimeksi muokannut Westside, Pe Tammi 26, 2007 21:55. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kiitos Janne osallistumisestasi keskusteluun. Mitäpä suunnitelmia Mätkijöillä on tulevaisuudessa 18 reikää Meikkuun? SM- tai Eurotouria Meikussa?
Onko Saijalla tai jollain muulla naispelaajalla käsitystä minkä takia tytöt/naiset eivät tahdo löytää frisbeegolfia?
Täytyy myös todeta ettei junnu pelaajiakaan turhan paljoa ole. Tammisaari taitaa olla ainoa paikka, missä junnu toiminta on jotenkin kasvussa ja kuosissa.
Rajamäellä on Rajalan Niko ja Alestalon Jere nuoria todella lahjakkaita kavereita, mutta ainakin Nikolla salibandy ja futis taitaa viedä voiton. Toivottavasti näistä junnuista kuullaan vielä muutaman vuoden kuluttua enemmän.
-väykkä-
Onko Saijalla tai jollain muulla naispelaajalla käsitystä minkä takia tytöt/naiset eivät tahdo löytää frisbeegolfia?
Täytyy myös todeta ettei junnu pelaajiakaan turhan paljoa ole. Tammisaari taitaa olla ainoa paikka, missä junnu toiminta on jotenkin kasvussa ja kuosissa.
Rajamäellä on Rajalan Niko ja Alestalon Jere nuoria todella lahjakkaita kavereita, mutta ainakin Nikolla salibandy ja futis taitaa viedä voiton. Toivottavasti näistä junnuista kuullaan vielä muutaman vuoden kuluttua enemmän.
-väykkä-
-
Antero
- Iso ja äänekäs
- Viestit: 3927
- Liittynyt: Ti Huhti 29, 2003 19:49
- Oikea nimi: Antero Erhiö
- Paikkakunta: Sporakiskojen varrella
- Viesti:
Tammisaaressa ollaan hyödynnetty alueen pienuutta tuossa junioritoiminnassa.hyzer kirjoitti:Täytyy myös todeta ettei junnu pelaajiakaan turhan paljoa ole. Tammisaari taitaa olla ainoa paikka, missä junnu toiminta on jotenkin kasvussa ja kuosissa.-väykkä-
Muistaakseni 1 keskeinen EIF:ssä toimiva fribaaja on liikunnan opettaja (nimeä en valitettavasti muista). Alueena Tammisaari on pieni ja siellä jokainen tuntee tai ainakin tietää toisensa. EIF on alueen merkittävin urheiluseura ja siihen kuuluu varmaankin suurin osa alueen nuorista.
Nostan hattua Dennikselle & kumppaneille, kun ovat saaneet f-golfin niin hyvään nousuun siellä.
Täällä Helsingissä tuo junioritoiminta on pikkuhiljaa viriämässä, kiitos siitä Rennin & kumppaneiden ponnistuksille. TT on pitänyt Rennin johdolla muutaman liikuntapäivän alueen kouluille ja myös liikunnan opettajille.
Näen juniorityön suurimmaksi ongelmaksi sen, että rakasta lajiamme ei tunneta kovinkaan hyvin. Suurin osa junnuista ei edes tiedä, että sitä voi pelata saatikka missä on ratoja tai mistä välineitä saa.
Kaikki on edelleen aika alkutekijöissä tuossa asiassa.
Tässä tarvittaisiin SFL:n tuntuvaa panostuksen lisäämistä.
Tällä hetkellä Helsingissä lajiamme vie eteenpäin eniten juuri TT, tai jos SFL on asiaa jotenkin vienyt eteenpäin, niin en ole siitä kuullut.
Kun laji on saatu peruskoulujen liikuntatunneille, niin vasta silloin suuresta massasta voi osa löytää lajimme paremmin.
Tästä aiheesta pitäisi keskustella huomattavasti enemmän kuin mitä on jo puhuttu.
Kommentoikaa rohkeasti.
045-132 2935
antero.erhio at gmail.com
International DNF
Sadonkorjuu World Champion 2012
antero.erhio at gmail.com
International DNF
Sadonkorjuu World Champion 2012
Hyvä Anteroinen! Toi junnu kysymys on mielenkiintoinen. Olet varmasti oikeilla jäljillä Tammisaaren suhteen.
Rajamäkihän on myös samantapainen esimerkki. Täällä asuu vain n.6000 ihmistä, ja nuoriso tuntee kyllä toisensa.
Kylän ylä-aste ja lukio on ottanut jo ajat sitten frisbeegolfin ohjelmaansa, ja ainakin opettajien mukaan laji on suosittu koululaisten keskuudessa.
Rata on aivan keskustassa, sinne eksyy väkisinkin ja sen käyttäjät ovat kyllä näkyvillä kyläläisille.
Olen itse esitellyt sekä Rajamäen että Nurmijärven kouluilla lajia useasti, ja saannut aika innostuneen vastaanoton. Tai siis en minä, vaan frisbeegolf.
Kun kylällä on vielä suht toimiva seura, niin luulisi kaikki edellytykset laajaankin junnu toimintaan olemassa.
Tosiasiassa kuitenkin meidänkään seurassa ei mitään valtavaa junnu ryntäystä ole. Ne jotka silloin radan syntymisen aikaan tuli toimintaan mukaan ovat menestyksekkäästi jatkaneet muiden harrastuksiensa lisäksi myös friban parissa. Mutta paljon ei uusia junnuja ole ilmestynyt kuvioihin.
Syytä tähän en tiedä. Pitäisi kysyä junnuilta itseltään.
Muutama vuosi sitten keskustelin asian tiimoilta muutaman konkarin kanssa. Frisbeegolf ei ole oikea urheilulaji, se ei kiinnosta junnuja joilla fysiikka riittää muuhunkin. kukaan ei tiedä lajista mitään, ei ole ratoja, vetäjiä, seuroja, kiekkoja vaikea saada jne.
Uskoisin kuitenkin kun laji kasvaa koko ajan, ja saa näkyvyyttä lisää, niin pikkuhiljaa myös nuoriso alkaa kiinnostumaan lajista.
Uskoisin että SFL:n hallitus on keskustellut paljonkin junnutoiminnasta, mutta hallituksella tuskin on paljookaan resursseja aloittaa mitään laajaa junnu organisaatiota. Eli seurojen pitäisi kehitellä jotain.
Dgc Batseissäkin aihetta ollaan mietitty, ja toivottavasti jotain uutta keksitään ensikesäksi.
Ainahan voi miettiä, onko frisbeegolf oikeasti sellainen laji mikä kiinnostaisi junnuja. Vaan onko se vain meidän hullujen mielikuva, että tää on jotain mahtavaa.
Kyllähän esim. Hynösen Joonas on jo aikalailla lajissa kiinni, ainakin hänen harjoittelu määränsä on kova. Ja Joonas tuntuu kilpailevan junnuista kaikkein aktiivisimmin. Tuloksetkin ovat vakuuttavia
No kuten lapsiperheissä aina, niin jatkuvia katkoja tulee milloin minkäkin asian takia, joten tää mun vastineeni/ kannanottoni jäi hyvin sekavaksi.
Aihe on kuitenkin tärkeä, siihen pitäisi vaan saada mua enemmän järkeä. Palaan aiheeseen ehkä tuonnenpana.
Niin ja meidän kokeneenpi, kansainvälisenpi kaarti. Onko ulkomailla junnutoimintaa? Onko tulevat EM-kisat suomalaisten ja ruotsalaisten junnujen jäsenten väliset?
-väykkä-
Rajamäkihän on myös samantapainen esimerkki. Täällä asuu vain n.6000 ihmistä, ja nuoriso tuntee kyllä toisensa.
Kylän ylä-aste ja lukio on ottanut jo ajat sitten frisbeegolfin ohjelmaansa, ja ainakin opettajien mukaan laji on suosittu koululaisten keskuudessa.
Rata on aivan keskustassa, sinne eksyy väkisinkin ja sen käyttäjät ovat kyllä näkyvillä kyläläisille.
Olen itse esitellyt sekä Rajamäen että Nurmijärven kouluilla lajia useasti, ja saannut aika innostuneen vastaanoton. Tai siis en minä, vaan frisbeegolf.
Kun kylällä on vielä suht toimiva seura, niin luulisi kaikki edellytykset laajaankin junnu toimintaan olemassa.
Tosiasiassa kuitenkin meidänkään seurassa ei mitään valtavaa junnu ryntäystä ole. Ne jotka silloin radan syntymisen aikaan tuli toimintaan mukaan ovat menestyksekkäästi jatkaneet muiden harrastuksiensa lisäksi myös friban parissa. Mutta paljon ei uusia junnuja ole ilmestynyt kuvioihin.
Syytä tähän en tiedä. Pitäisi kysyä junnuilta itseltään.
Muutama vuosi sitten keskustelin asian tiimoilta muutaman konkarin kanssa. Frisbeegolf ei ole oikea urheilulaji, se ei kiinnosta junnuja joilla fysiikka riittää muuhunkin. kukaan ei tiedä lajista mitään, ei ole ratoja, vetäjiä, seuroja, kiekkoja vaikea saada jne.
Uskoisin kuitenkin kun laji kasvaa koko ajan, ja saa näkyvyyttä lisää, niin pikkuhiljaa myös nuoriso alkaa kiinnostumaan lajista.
Uskoisin että SFL:n hallitus on keskustellut paljonkin junnutoiminnasta, mutta hallituksella tuskin on paljookaan resursseja aloittaa mitään laajaa junnu organisaatiota. Eli seurojen pitäisi kehitellä jotain.
Dgc Batseissäkin aihetta ollaan mietitty, ja toivottavasti jotain uutta keksitään ensikesäksi.
Ainahan voi miettiä, onko frisbeegolf oikeasti sellainen laji mikä kiinnostaisi junnuja. Vaan onko se vain meidän hullujen mielikuva, että tää on jotain mahtavaa.
Kyllähän esim. Hynösen Joonas on jo aikalailla lajissa kiinni, ainakin hänen harjoittelu määränsä on kova. Ja Joonas tuntuu kilpailevan junnuista kaikkein aktiivisimmin. Tuloksetkin ovat vakuuttavia
No kuten lapsiperheissä aina, niin jatkuvia katkoja tulee milloin minkäkin asian takia, joten tää mun vastineeni/ kannanottoni jäi hyvin sekavaksi.
Aihe on kuitenkin tärkeä, siihen pitäisi vaan saada mua enemmän järkeä. Palaan aiheeseen ehkä tuonnenpana.
Niin ja meidän kokeneenpi, kansainvälisenpi kaarti. Onko ulkomailla junnutoimintaa? Onko tulevat EM-kisat suomalaisten ja ruotsalaisten junnujen jäsenten väliset?
-väykkä-
Koulumaailman näkökulma
Minä näen junnutoiminnan kehittämisessä seuraavanlaisia ongelmakohtia:
Te ette kuulkaas, oikeat ihmiset, voi käsittääkään, millaisilla napeilla me opettajat pelaamme. Minä ainakaan en ole saanut hankkia yhtään mitään liikuntavarusteita kouluumme viimeiseen kahteen vuoteen. Kollegani osti tuossa jokin aika sitten muutaman pallon, ja häneltä kysyttiin heti, aikooko hän maksaa ne itse. Minä sitten olen tehnyt sen ratkaisun, että olen alkanut ostaa omalla rahalla työkaluni, mm. vinon pinon golfkiekkoja. Tuntuu niin turhauttavalta, että ei voi mitään uutta kehittää, kun ei ole rahaa.
Toinen, paikallinen ongelma ainakin tällä hetkellä on se, että olen yksin. Pitäisi saada ensin joitain aikuisia touhuun mukaan, niin jotain seura- ja junioritoimintaa voisi alkaa syntyä. Minä kun olen noiden riiviöiden kanssa 26,5 tuntia viikossa, niin haluan itse ehkä jotain muuta vapaa-ajallani.
Minä pidän suurena epäkohtana junioritoimintaa ajatellen sitä, että tähän lajiin kuuluu niin oleellisena osana syövytys ja juovutus. En oikein ymmärrä, miksi frisbeegolffareista arvioni mukaan noin 70 % tupakoi, kun kaikista suomalaisista osuus on alle 25 %. Jos minulla olisi 12-vuotias poika, niin en välttämättä haluaisi hänen näkevän lajin tuota puolta. Terveyskasvattajanakaan en ehkä pystyisi perustelemaan riittävän hyvin hänelle sitä, että on toinenkin vaihtoehto olemassa.
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että aikamiesten on huomattavasti mielekkäämpää pössytellä ja pussitella kiekkoa nakellen kuin kapakassa. Eikä se savu ketään ulkoilmassa haittaa. Älkää siis ottako tätä moraalisaarnana. On vain mietittävä sitä, millaisen harrastusympäristön haluamme nuorille tarjota. Vai haluammeko? Olisi hienoa, että lapset ja aikuiset harrastaisivat yhdessä, mutta ovatko ihmiset valmiit tekemään uhrauksia omasta nautinnostaan asian hyväksi? Minua hirvitti lauantaina se, kun sujautin tuloskorttini koppiin savun keskelle ja näin seuran juniorin siellä seassa. Tämä seikka vaikeuttaa taatusti esimerkiksi Nuoren Suomen mukaan saamista lajin kehittämiseksi.
Itse olen käynyt heittämässä muutamien valinnaisliikuntaryhmien kanssa. Osa porukasta on lähtenyt myös vapaavalintaisilla kerroilla pelaamaan omatoimisesti, kun ovat lajista innostuneet. Talvella käyn pelaamassa kaikkien ryhmieni kanssa, niin sitten voin paremmin kertoa, tykkäävätkö lapsukaiset lajista. Ehkä virittelen keväällä vaikkapa toukokuun ajan liikuntakerhotyyppistä frisbeegolftoimintaa halukkaille nuorille. Jää nähtäväksi. Minulla on ainakin tällä hetkellä vain peruskouluryhmiä; lukioikäisistä saattaisi paremminkin löytyä sellaisia, jotka ryhtyisivät lajia harrastamaan.
Kommentoikaa, kysykää.
Minä näen junnutoiminnan kehittämisessä seuraavanlaisia ongelmakohtia:
Te ette kuulkaas, oikeat ihmiset, voi käsittääkään, millaisilla napeilla me opettajat pelaamme. Minä ainakaan en ole saanut hankkia yhtään mitään liikuntavarusteita kouluumme viimeiseen kahteen vuoteen. Kollegani osti tuossa jokin aika sitten muutaman pallon, ja häneltä kysyttiin heti, aikooko hän maksaa ne itse. Minä sitten olen tehnyt sen ratkaisun, että olen alkanut ostaa omalla rahalla työkaluni, mm. vinon pinon golfkiekkoja. Tuntuu niin turhauttavalta, että ei voi mitään uutta kehittää, kun ei ole rahaa.
Toinen, paikallinen ongelma ainakin tällä hetkellä on se, että olen yksin. Pitäisi saada ensin joitain aikuisia touhuun mukaan, niin jotain seura- ja junioritoimintaa voisi alkaa syntyä. Minä kun olen noiden riiviöiden kanssa 26,5 tuntia viikossa, niin haluan itse ehkä jotain muuta vapaa-ajallani.
Minä pidän suurena epäkohtana junioritoimintaa ajatellen sitä, että tähän lajiin kuuluu niin oleellisena osana syövytys ja juovutus. En oikein ymmärrä, miksi frisbeegolffareista arvioni mukaan noin 70 % tupakoi, kun kaikista suomalaisista osuus on alle 25 %. Jos minulla olisi 12-vuotias poika, niin en välttämättä haluaisi hänen näkevän lajin tuota puolta. Terveyskasvattajanakaan en ehkä pystyisi perustelemaan riittävän hyvin hänelle sitä, että on toinenkin vaihtoehto olemassa.
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että aikamiesten on huomattavasti mielekkäämpää pössytellä ja pussitella kiekkoa nakellen kuin kapakassa. Eikä se savu ketään ulkoilmassa haittaa. Älkää siis ottako tätä moraalisaarnana. On vain mietittävä sitä, millaisen harrastusympäristön haluamme nuorille tarjota. Vai haluammeko? Olisi hienoa, että lapset ja aikuiset harrastaisivat yhdessä, mutta ovatko ihmiset valmiit tekemään uhrauksia omasta nautinnostaan asian hyväksi? Minua hirvitti lauantaina se, kun sujautin tuloskorttini koppiin savun keskelle ja näin seuran juniorin siellä seassa. Tämä seikka vaikeuttaa taatusti esimerkiksi Nuoren Suomen mukaan saamista lajin kehittämiseksi.
Itse olen käynyt heittämässä muutamien valinnaisliikuntaryhmien kanssa. Osa porukasta on lähtenyt myös vapaavalintaisilla kerroilla pelaamaan omatoimisesti, kun ovat lajista innostuneet. Talvella käyn pelaamassa kaikkien ryhmieni kanssa, niin sitten voin paremmin kertoa, tykkäävätkö lapsukaiset lajista. Ehkä virittelen keväällä vaikkapa toukokuun ajan liikuntakerhotyyppistä frisbeegolftoimintaa halukkaille nuorille. Jää nähtäväksi. Minulla on ainakin tällä hetkellä vain peruskouluryhmiä; lukioikäisistä saattaisi paremminkin löytyä sellaisia, jotka ryhtyisivät lajia harrastamaan.
Kommentoikaa, kysykää.
Asiaa Jani! Vielä pari vuotta meidänkin junnut tuomitsivat tupakoinin kisakierroksilla, ja varsinkaan kaljan kittaaminen heittämisen ohella ei saannut myötätuntoa. Nykyään parille meitin kylän junnuillekin pölli maistuu, todennäköisesti myös kierroksillakin. Joskus aikoinaan kun frisbeeliiton foorumissa joku kritisoi tupakointia kilpailun aikana, nousi siitä valtava kirjoitusten tulva. Tupakoimisen rajoittaminen ei ollut suotavaa. Vaikka en itse tupakoi, niin en häiriinny muiden polttamisesta. Mutta myönnän ettei rööki suussa draivaaminen ole kauheen urheilullisen näköistä, ja varmaan se saattaa vaikuttaa lajin yleis imagoon. Olen kyllä kuullut että alunperin lajin hienous on kai ollut myös tossa vapaa muotoisessa käyttäytymisessä. SM-kisa säännöissä kielletään alkoholi kisa aikana.Mutta enpä ole nähnyt kenenkään TD:n käännyttävän alkoholin vaikutuksen alaista pelaajaa kisasta pois.
Sen tiedän että kouluilla ei ole hirveesti varoja urheilutarvikkeiden hankkimiseen, ja niistä vähistä varoista friba kiekot eivät varmaan ole ensimmäisinä listalla. Rajamäen koulu on ostanut pari satsia kiekkoja, mutta taitaa niitä hävitäkin aika tiuhaan. Koululaisetkun heittää lätyn heinikkoon, eikä sitä alle minuutin etsimisellä löydä niin sinne jää. Kun ei oo oma niin ei jaksa etsiä kovin pitkään.
-väykkä-
Sen tiedän että kouluilla ei ole hirveesti varoja urheilutarvikkeiden hankkimiseen, ja niistä vähistä varoista friba kiekot eivät varmaan ole ensimmäisinä listalla. Rajamäen koulu on ostanut pari satsia kiekkoja, mutta taitaa niitä hävitäkin aika tiuhaan. Koululaisetkun heittää lätyn heinikkoon, eikä sitä alle minuutin etsimisellä löydä niin sinne jää. Kun ei oo oma niin ei jaksa etsiä kovin pitkään.
-väykkä-
-
tikkis
- huru-ukko
- Viestit: 8022
- Liittynyt: La Loka 19, 2002 16:59
- Oikea nimi: Markus Stigzelius
- Paikkakunta: Äijänpelto
Suurinosa pelaajista on elämäntapafribaajia, joita huippu-urheilu ei kiinnosta.Jani kirjoitti: Minä pidän suurena epäkohtana junioritoimintaa ajatellen sitä, että tähän lajiin kuuluu niin oleellisena osana syövytys ja juovutus. En oikein ymmärrä, miksi frisbeegolffareista arvioni mukaan noin 70 % tupakoi, kun kaikista suomalaisista osuus on alle 25 %.
.
Huomaa esim. oma nopea noususi SM-semitasolle.
Kun poolit vaihtuu kovempiin häviää röbötkin kuvasta.
En usko noihin antamiisi prosentteihin. Se on vaan MINÄ joka polttelee missä ja milloin siltä tuntuu.
(Takaraivossa kasvaa kokoajan lopettamisen jalo ajatus, mutta......)
Näinhän se kyllä taitaa olla kuten Tikkis kertoi. Valtaosalla fribaajista ei taida olla suuria tuloksellisia tavoitteita, ja sekin on hyvä.
Toisaalta on sitten se pieni ryhmä, jotka treenaavat ja kisaavat tosissaan, ja se ryhmäkin on koko ajan kasvamassa. Tosin hitaammin kuin muu porukka. Uskoisin kuitenkin, että jos junnuja alkaisi tulemaan lajiin oikein urakalla, niin heistä voisi myös tulla useita kilpa fribaajia.
Ehkä joskus 10 vuoden kuluttua on niin paljon pelaajia, että SM- kisoihinkaan ei mahdu kuin ammattilaiset, ja meille amatööreille on omat kekkerit. Nyt on kuitenkin hienoa että me kaikki mahdumme samaan kisaan. Toivotaan paljon junnuja lajin pariin, ja Tikkikselle savuton tulevaisuus!
-väykkä-
Toisaalta on sitten se pieni ryhmä, jotka treenaavat ja kisaavat tosissaan, ja se ryhmäkin on koko ajan kasvamassa. Tosin hitaammin kuin muu porukka. Uskoisin kuitenkin, että jos junnuja alkaisi tulemaan lajiin oikein urakalla, niin heistä voisi myös tulla useita kilpa fribaajia.
Ehkä joskus 10 vuoden kuluttua on niin paljon pelaajia, että SM- kisoihinkaan ei mahdu kuin ammattilaiset, ja meille amatööreille on omat kekkerit. Nyt on kuitenkin hienoa että me kaikki mahdumme samaan kisaan. Toivotaan paljon junnuja lajin pariin, ja Tikkikselle savuton tulevaisuus!
-väykkä-
-
hlehto
- Viestintävastaava
- Viestit: 990
- Liittynyt: Ti Kesä 03, 2003 14:14
- Oikea nimi: Henry Lehto
- Paikkakunta: Töölö, 00250
- Viesti:
Ensi vuonna siis pitää järjestää fundraiser-viikkokisat teemalla "Puhdas elämä Tikkikselle".hyzer kirjoitti:Toivotaan paljon junnuja lajin pariin, ja Tikkikselle savuton tulevaisuus!
Vaikka itse en polta, enkä ole koskaan polttanut, en ole koskaan ajatellut, että olisi jotenkin luonnotonta, että tupakoiva ihminen normaalin kierroksen (ts. ei SM-kisakierroksen) aikana polttaa pari pölliä. Joka tapauksessahan se tauoilla sitten tulisi poltettua, ja ihan samalla tavalla se esimerkiksi lapsille on - taitaisipa jopa useampi nähdä.
Bissepullot kyllä pitäisin kentällä tiukasti kassissa piilossa, jos on junnuja mukana.
-
tikkis
- huru-ukko
- Viestit: 8022
- Liittynyt: La Loka 19, 2002 16:59
- Oikea nimi: Markus Stigzelius
- Paikkakunta: Äijänpelto
Jyrkkä ei henkilöpalvontakisoille Talissahlehto kirjoitti:Ensi vuonna siis pitää järjestää fundraiser-viikkokisat teemalla "Puhdas elämä Tikkikselle".hyzer kirjoitti:Toivotaan paljon junnuja lajin pariin, ja Tikkikselle savuton tulevaisuus!
Olishan tuossa Ice Bowl ainesta. Irti tupakasta ry:lle. Ovat tosin saaneet jo 18.000€ RAY.ltä ( http://www.ray.fi/avustustoiminta/avust ... /5472.html )
-
frisbeezer
- Viestit: 41
- Liittynyt: To Joulu 16, 2004 23:07
- Oikea nimi: Jussi Meresmaa
- Paikkakunta: Tampere
- Viesti:
Minun frisbeetarinani
Hienoja tarinoita!
On pitänyt kirjoittaa foorumiin jo viikko sitten, mutta ei ole aikaa liiennyt...
Tässä minun tarinani:
Ensimmäisen kerran kuulin lajista joskus syksyllä ´94. Kaverini isoveli oli käynyt Vihiojan uudella radalla ja kaverini puhui sinne menemisestä päivittäin. Noh, kiekkoja ei tietenkään meillä ollut, joten mentiin haisteleen sen isoveljen seuraan. Silloin niillä oli käytössää Aerobie-rengas ja pari golfkiekkoa, jotka oli saatu silloisilta aktiiveilta Paul Brownilta (varsinainen Vihiojan radan perustaja) ja Heikki Mattilalta (Vihiojan viikkokisojen pitäjä 94–96?).
Ensikosketus oikeaan golfkiekkoon
Pelasin siihen aikaan lätkää ikäkausijoukkueessa ja musta piti tulla liigapelaaja – ei tullut liigapelaajaa… Olin ensimmäisestä hetkestä myyty. Ostin seuraavalla viikolla viikkokisoista DX Gazellen (punainen, 173 grammainen). Ensimmäinen heittoni lähti Vihnun ykkösen tiiltä ja päätyi väylän keskivaiheilla oleviin koivuihin. Vau, ajattelin! Näähän lentää ihan pirun pitkälle! Sillä gazellella heittelin koko loppusyksyn, kaikki draivit, lähestymiset ja putit. Muistelen, että pelasin silloisen parhaan kierrokseni johonkin +2 pintaan (par 27).
Olen erittäin kilpailuhenkinen, joten kun viikkokisoissa tuli kymmenen heittoa turpaan kovilta pelaajilta, rupesin treenaan…
Treenattua sitten tulikin: Muistan, että kun kevätlulukausi 95 tuli, ,mulla oli silloin lukiossa enemmän kiekkoja lokerossani kuin koulukirjoja. Välitunneilta kävin Vihiojalla (noin 500 metriä) harjoittelemassa.
Vaikuttajia Vihiojalta
Kun katson ajassa taaksepäin, voin listata fribauraani vaikuttaneita pelaajia:
Paul Brown – Vihnun alkuaikojen todellinen pro. Oli käynyt Texasissa pelaamassa ja puttas hyvin. Draivit lähti Cyclonella tarkasti ja silloin mietin, että hitto mä haluan olla yhtä hyvä (tai, no vähän parempikin kelpaisi…:) Paul oli myös aktiivinen järjestäjä – radan pystytyksen lisäksi se yritti saada meitä innostuun TubeTone –koreita. Ne oli semmosia tyhjänpäiväisiä rautatankoja, joista roikku ketjuja, jotka kilahtivat, jos kiekko osui niihin. Onneksi ei lähdetty noihin…
Heikki Mattila – Hessu järkkäs ekoja viikkokisoja ja kuskas meitä 95–96 Liiton kisoihin. Kiitos Heikki.
Muita vaikuttajia
Tähän mainitse Kauhajoen kolmikon. Tommin, Samin ja Harrin. Näiden kavereiden kautta pääsin mukaan “ykköspoolin” mystiseen maailmaan. Tommin kanssa on näiden vuosien aikana vietetty sen verran aikaa, että vaimokin on ollut välillä kateellinen. Harri on edustanut mulle aina kovaa kilpakumppania ja pro-pelaajaa. Sami taas on ollut ehkä asenteeltaan kaikkein perusteellisin. Samista täytyy sanoa myös se, että hän on ehdottomasti kolmen mieluisimman pelikaverin joukossa, kun puhutaan poolikavereista.
Ensimmäinen oikea kilpailu
En laske viikkokisoja tähän kategoriaan. Ensimmäinen oikea kisa mulle oli vuoden 1995 World Biggest, jonka Juha Nieminen järjesti. Juha on muuten yksi eniten mun uran alkuvaiheeseen vaikuttanut pelaaja. Se tuli (saatana) Hämeenlinnasta saakka sillä rusinan kokoisella koppakuoriasella pelaan fribaa meidän kanssa. Ja pirun hyvin heitti…
Noniin, ekaan kisaan: Heitin mun rataenkan (silloin –3) World Biggestin ekalla kierroksella ja olin ihan tohkeissani. Juha pelasi jotain –1 ja aloitettiin toka kiessi. Silloin oli ekan kerran oikeesti kisameinikiä. Juha pelasi muistaakseni –2 tokan kiessin ja mentiin sudariin, jonka Juha voitti tokalla väylällä. Mä olin silti ihan sika hyvillä myelin! Juha muuten on voittanut useimmat meidän väliset SD:t kautta aikojen, ja vielä mun kotiradalla. Siinä näette, mitä arvostus on…:)
Ensimmäinen kenttälajikisa
En ole koskaan oikeastaan perustanut kenttäjaleista (sori friikit). Aioo, joka on kiinnostanut on ollut Discathon – vitsi. Pituusheittoon mulla oli hyvät lähtökohdat – olinhan pelannut lätkää (left), joten fysiikka oli kunnossa (toisin kuin nykyään). Jostain kumman syystä omaksuin kierähdystekniikan (opettaja vasuri Vesala) nopeasti ja sain tehtyä SE:n ekassa 5 heiton setissäni! Sen jälkeen tulokset ovat tippuneet noin 20 – 30 metriä. Väykkä, täältä tullaan…
Ensimmäinen ulkomaankisa
Stockholm Open 1996. Olin kuullut, että ruottissa on satakiloisia intiaaneja (Tomas Ekström), jotka pieksee kaikki suomalaiset pelkillä puttereilla (Piranha). Pakkohan se oli nähdä.
Tähän väliin täytyy kertoa mulle ominaisesta piirteestä varsinkin kisamatkoilla: Mulla on joku ihmeellinen kyky kadottaa esineitä kisamatkoilla. Oikeasti mä oon vieläkin sitämieltä, että joku vie niitä tahallaan, mutta jokatapauksessa multa on hukkunut kisamatkojen aikana mm. Pari kännykkää, lompakko, kiekkobägi ja lukematon määrä kiekkoja. Hienointa tässä piirteessä on se, että joitakin kiekkoja (satoja) lukuunottamatta kaikki on jollain ihmeellisellä tavalla tullut takaisin. Noh, nää on sitten niitä muita frisbeetarinoita…
Eka ulkomaankisa – SDGO – Juuri avatussa Järva DG Parkissa. Jälleen onnistuin ensimmäisellä kierroksella ja tulos oli 50 – sama kuin sillä inkkarilla. Silloin pelattiin samassa poolissa (siis, junnut ja avoin. Pelasin siis junnusarjassa), joten toinen kiessi aloitettiin samassa poolissa ykköseltä. Täytyy myöntää, että silloin jännitti… Lopputulos oli se, että hävisin sille inkkarille ihan pystyyn ja tulin junnuissa toiseksi. Hieno kokemus. Tää oli muuten eka (ja vika) pelireissu, jossa oli tyttöystävä mukana…
Ensimmäiset EM-kisat
2001 Oslo. Oslossa pidetyt EM-kisat ovat edelleen suurimmat fribagolfkisat (osanottajia yli 160) mitä Euroopassa on koskaan järjestetty. Siellä oli mm. Ken Climo, David Greenwell ja kaikki Euroopan parhaat, poislukien Timo Pursio – Suomen kaikkien aikojen paras golffari.
Ensimmäinen kierros jäi sielläkin mieleen pysyvästi: pelasin kolmen sveitsiläisen kanssa samassa poolissa. Aloitimme pahalta ja melko pitkältä väylältä, otin heti typerän nelosen ja pari veittinpoikaa ottivat hienot kakkoset. Sitten tapahtui jotain, mitä ei sen koomminkaan tapahtunut: kaikki onnistui. Otin muistaakseni 9 kakkosta peräkkäin ja pelasin loppuradan 15 alle par:in. Rata oli 22-väyläinen. Kierroksen jälkeen kuulin, että olin pelannut heiton paremmin kuin Ken! Noh, sitten mentiin silloisen Alnan radan metikköön ja silloin mulle selkisi, kuka tätä lajia osaa: Ken heitti 51 (par 68) ja heitti yhden huonon heiton. Sanalla sanoen järkyttävää! Kisa oli hieno kokemus ja opetus. Muuan Jesper Lundmark voitti (Ken jälkeen) mestaruuden.
Ensimmäinen USA:n matka
USDGC 2004. Kaksi kuukautta siten lähdimme isolla porukalla amerikkaan, lajin syntumaahan ja nyt voin sanoa, että tuli tehtyä ehkä unohtumattomin pelireissu!
Matkakumppaneina olivat Tallaajat Mice ja Lilli ja heille tiedoksi, että mukavampaa ja rennompaa seuraa saa hakea, kiitos.
Matka oli kokemus, jonka siivittämänä olen löytänyt syvemmän merkityksen koko touhulle. Nykyään elan lajista (en tarkoita taloudellisesti, vaan henkisesti).
Tässä muutamia merkittäviä paaluja 10-vuotisen urani aikana, joka luonnollisesti huipentuu ensikevään World Biggestiin, jossa aion ottaa 10-vuotisen kilpailu-urani revanssin siitä penteleen Juha Niemisestä. Haaste on heitetty!
-Jussi Meresmaa
PS. Paljon jäi sanomatta, mm. Kiekoista, reissuista ja etenkin kavereista, joita on tullut vuosien aikana käsittämättömästi. Kiitos tähänastisista kokemuksista ja stemppiä Tallaajille!
On pitänyt kirjoittaa foorumiin jo viikko sitten, mutta ei ole aikaa liiennyt...
Tässä minun tarinani:
Ensimmäisen kerran kuulin lajista joskus syksyllä ´94. Kaverini isoveli oli käynyt Vihiojan uudella radalla ja kaverini puhui sinne menemisestä päivittäin. Noh, kiekkoja ei tietenkään meillä ollut, joten mentiin haisteleen sen isoveljen seuraan. Silloin niillä oli käytössää Aerobie-rengas ja pari golfkiekkoa, jotka oli saatu silloisilta aktiiveilta Paul Brownilta (varsinainen Vihiojan radan perustaja) ja Heikki Mattilalta (Vihiojan viikkokisojen pitäjä 94–96?).
Ensikosketus oikeaan golfkiekkoon
Pelasin siihen aikaan lätkää ikäkausijoukkueessa ja musta piti tulla liigapelaaja – ei tullut liigapelaajaa… Olin ensimmäisestä hetkestä myyty. Ostin seuraavalla viikolla viikkokisoista DX Gazellen (punainen, 173 grammainen). Ensimmäinen heittoni lähti Vihnun ykkösen tiiltä ja päätyi väylän keskivaiheilla oleviin koivuihin. Vau, ajattelin! Näähän lentää ihan pirun pitkälle! Sillä gazellella heittelin koko loppusyksyn, kaikki draivit, lähestymiset ja putit. Muistelen, että pelasin silloisen parhaan kierrokseni johonkin +2 pintaan (par 27).
Olen erittäin kilpailuhenkinen, joten kun viikkokisoissa tuli kymmenen heittoa turpaan kovilta pelaajilta, rupesin treenaan…
Treenattua sitten tulikin: Muistan, että kun kevätlulukausi 95 tuli, ,mulla oli silloin lukiossa enemmän kiekkoja lokerossani kuin koulukirjoja. Välitunneilta kävin Vihiojalla (noin 500 metriä) harjoittelemassa.
Vaikuttajia Vihiojalta
Kun katson ajassa taaksepäin, voin listata fribauraani vaikuttaneita pelaajia:
Paul Brown – Vihnun alkuaikojen todellinen pro. Oli käynyt Texasissa pelaamassa ja puttas hyvin. Draivit lähti Cyclonella tarkasti ja silloin mietin, että hitto mä haluan olla yhtä hyvä (tai, no vähän parempikin kelpaisi…:) Paul oli myös aktiivinen järjestäjä – radan pystytyksen lisäksi se yritti saada meitä innostuun TubeTone –koreita. Ne oli semmosia tyhjänpäiväisiä rautatankoja, joista roikku ketjuja, jotka kilahtivat, jos kiekko osui niihin. Onneksi ei lähdetty noihin…
Heikki Mattila – Hessu järkkäs ekoja viikkokisoja ja kuskas meitä 95–96 Liiton kisoihin. Kiitos Heikki.
Muita vaikuttajia
Tähän mainitse Kauhajoen kolmikon. Tommin, Samin ja Harrin. Näiden kavereiden kautta pääsin mukaan “ykköspoolin” mystiseen maailmaan. Tommin kanssa on näiden vuosien aikana vietetty sen verran aikaa, että vaimokin on ollut välillä kateellinen. Harri on edustanut mulle aina kovaa kilpakumppania ja pro-pelaajaa. Sami taas on ollut ehkä asenteeltaan kaikkein perusteellisin. Samista täytyy sanoa myös se, että hän on ehdottomasti kolmen mieluisimman pelikaverin joukossa, kun puhutaan poolikavereista.
Ensimmäinen oikea kilpailu
En laske viikkokisoja tähän kategoriaan. Ensimmäinen oikea kisa mulle oli vuoden 1995 World Biggest, jonka Juha Nieminen järjesti. Juha on muuten yksi eniten mun uran alkuvaiheeseen vaikuttanut pelaaja. Se tuli (saatana) Hämeenlinnasta saakka sillä rusinan kokoisella koppakuoriasella pelaan fribaa meidän kanssa. Ja pirun hyvin heitti…
Noniin, ekaan kisaan: Heitin mun rataenkan (silloin –3) World Biggestin ekalla kierroksella ja olin ihan tohkeissani. Juha pelasi jotain –1 ja aloitettiin toka kiessi. Silloin oli ekan kerran oikeesti kisameinikiä. Juha pelasi muistaakseni –2 tokan kiessin ja mentiin sudariin, jonka Juha voitti tokalla väylällä. Mä olin silti ihan sika hyvillä myelin! Juha muuten on voittanut useimmat meidän väliset SD:t kautta aikojen, ja vielä mun kotiradalla. Siinä näette, mitä arvostus on…:)
Ensimmäinen kenttälajikisa
En ole koskaan oikeastaan perustanut kenttäjaleista (sori friikit). Aioo, joka on kiinnostanut on ollut Discathon – vitsi. Pituusheittoon mulla oli hyvät lähtökohdat – olinhan pelannut lätkää (left), joten fysiikka oli kunnossa (toisin kuin nykyään). Jostain kumman syystä omaksuin kierähdystekniikan (opettaja vasuri Vesala) nopeasti ja sain tehtyä SE:n ekassa 5 heiton setissäni! Sen jälkeen tulokset ovat tippuneet noin 20 – 30 metriä. Väykkä, täältä tullaan…
Ensimmäinen ulkomaankisa
Stockholm Open 1996. Olin kuullut, että ruottissa on satakiloisia intiaaneja (Tomas Ekström), jotka pieksee kaikki suomalaiset pelkillä puttereilla (Piranha). Pakkohan se oli nähdä.
Tähän väliin täytyy kertoa mulle ominaisesta piirteestä varsinkin kisamatkoilla: Mulla on joku ihmeellinen kyky kadottaa esineitä kisamatkoilla. Oikeasti mä oon vieläkin sitämieltä, että joku vie niitä tahallaan, mutta jokatapauksessa multa on hukkunut kisamatkojen aikana mm. Pari kännykkää, lompakko, kiekkobägi ja lukematon määrä kiekkoja. Hienointa tässä piirteessä on se, että joitakin kiekkoja (satoja) lukuunottamatta kaikki on jollain ihmeellisellä tavalla tullut takaisin. Noh, nää on sitten niitä muita frisbeetarinoita…
Eka ulkomaankisa – SDGO – Juuri avatussa Järva DG Parkissa. Jälleen onnistuin ensimmäisellä kierroksella ja tulos oli 50 – sama kuin sillä inkkarilla. Silloin pelattiin samassa poolissa (siis, junnut ja avoin. Pelasin siis junnusarjassa), joten toinen kiessi aloitettiin samassa poolissa ykköseltä. Täytyy myöntää, että silloin jännitti… Lopputulos oli se, että hävisin sille inkkarille ihan pystyyn ja tulin junnuissa toiseksi. Hieno kokemus. Tää oli muuten eka (ja vika) pelireissu, jossa oli tyttöystävä mukana…
Ensimmäiset EM-kisat
2001 Oslo. Oslossa pidetyt EM-kisat ovat edelleen suurimmat fribagolfkisat (osanottajia yli 160) mitä Euroopassa on koskaan järjestetty. Siellä oli mm. Ken Climo, David Greenwell ja kaikki Euroopan parhaat, poislukien Timo Pursio – Suomen kaikkien aikojen paras golffari.
Ensimmäinen kierros jäi sielläkin mieleen pysyvästi: pelasin kolmen sveitsiläisen kanssa samassa poolissa. Aloitimme pahalta ja melko pitkältä väylältä, otin heti typerän nelosen ja pari veittinpoikaa ottivat hienot kakkoset. Sitten tapahtui jotain, mitä ei sen koomminkaan tapahtunut: kaikki onnistui. Otin muistaakseni 9 kakkosta peräkkäin ja pelasin loppuradan 15 alle par:in. Rata oli 22-väyläinen. Kierroksen jälkeen kuulin, että olin pelannut heiton paremmin kuin Ken! Noh, sitten mentiin silloisen Alnan radan metikköön ja silloin mulle selkisi, kuka tätä lajia osaa: Ken heitti 51 (par 68) ja heitti yhden huonon heiton. Sanalla sanoen järkyttävää! Kisa oli hieno kokemus ja opetus. Muuan Jesper Lundmark voitti (Ken jälkeen) mestaruuden.
Ensimmäinen USA:n matka
USDGC 2004. Kaksi kuukautta siten lähdimme isolla porukalla amerikkaan, lajin syntumaahan ja nyt voin sanoa, että tuli tehtyä ehkä unohtumattomin pelireissu!
Matkakumppaneina olivat Tallaajat Mice ja Lilli ja heille tiedoksi, että mukavampaa ja rennompaa seuraa saa hakea, kiitos.
Matka oli kokemus, jonka siivittämänä olen löytänyt syvemmän merkityksen koko touhulle. Nykyään elan lajista (en tarkoita taloudellisesti, vaan henkisesti).
Tässä muutamia merkittäviä paaluja 10-vuotisen urani aikana, joka luonnollisesti huipentuu ensikevään World Biggestiin, jossa aion ottaa 10-vuotisen kilpailu-urani revanssin siitä penteleen Juha Niemisestä. Haaste on heitetty!
-Jussi Meresmaa
PS. Paljon jäi sanomatta, mm. Kiekoista, reissuista ja etenkin kavereista, joita on tullut vuosien aikana käsittämättömästi. Kiitos tähänastisista kokemuksista ja stemppiä Tallaajille!
Loistavaa Jussi, jospa vaikka joulun jälkeen muutkin konkarit kertoisivat tarinansa meille noviiseille innostuksen lähteeksi. Mun motivaatio ainakin kasvoi taas roimasti, kun huomasin heitto pituuteni lähestyvän jo Jussin lukemia. N.15 vuoden kuluttua olemme jo aika lähellä, toisaalta Jussin rapistuminenhan on huomattavasti nopeampaa kun mun. Ehkä sitten kun Jussikin pelaa seniileissä. Mutta koska Jussille olen jo huonon joulu uutisen kertonut, niin en enää viitsi hehkuttaa näillä pituusheitto asioilla.
Mä innostuin noista kisa ja rata muisteluista niin paljon, että saatan teitä joskus joulun jälkeen kiusata omilla kisa muistoilla.
Niemisen Juha on muuten hyvä jätkä, mä en oo sitä ikinä voittanut missään kisassa, mutta olen koko urani tähdännyt ens kesän EM- kisoihin.Eli jos kunnon ajoitus on kohdallaan niin on Juha tiukilla.
Nyt taitaa kuitenkin alkaa Väyrysen akanpojan joulukiireet painaa päälle, joten
LOISTAVAA JOULUA TALLAAJILLE JA KAIKILLE MUILLEKIN FRIBAAJILLE!
-väykkä-
Mä innostuin noista kisa ja rata muisteluista niin paljon, että saatan teitä joskus joulun jälkeen kiusata omilla kisa muistoilla.
Niemisen Juha on muuten hyvä jätkä, mä en oo sitä ikinä voittanut missään kisassa, mutta olen koko urani tähdännyt ens kesän EM- kisoihin.Eli jos kunnon ajoitus on kohdallaan niin on Juha tiukilla.
Nyt taitaa kuitenkin alkaa Väyrysen akanpojan joulukiireet painaa päälle, joten
LOISTAVAA JOULUA TALLAAJILLE JA KAIKILLE MUILLEKIN FRIBAAJILLE!
-väykkä-
-
zaia
- TT:n puheenjohtaja
- Viestit: 2962
- Liittynyt: Ti Maalis 02, 2004 9:27
- Oikea nimi: Saija Lehto
- Paikkakunta: Helsinki
Heh, Niemisen Juha on ensimmäisiä tyyppejä joita minäkin muistan lajista. Niitä muutamia kertoja kun kävin alkuvaiheessa Henkan kanssa heittelemässä munkassa niin siellä se Juha treenasi aina puttia. Siis ihan aina 
Niin ja Väykän kysymykseen miksei naisia näy enempää kentällä: Uskoisin että meillä on korkeampi itsekritiikki mikä estää lähtemästä ihan kymiltään mihinkään julkiseen nöyryytykseen
Toinen syy liene myös siinä että onhan se ihan hirveän vaikeaa jos olis teinityttö (taikka vähän vanhempikin) niin lähteä paikkaan missä on ihan älyttömästi miehiä, hikeä ja kilpailuhenkeä! Vaihtoehtoisesti kuvitelkaas pojat itsenne keskelle jotain naisvoimistelijaporukkaa...
Itse uskon Juliana Korverin ohjeisiin että pitää järjestää naisille kohdistettuja treenipäiviä. Ks. http://www.julianakorver.com/Women/index.html . Ehkä sitten ensi kesänä voisi olla aikaa Tallaajien äksyt-akat-alajaoston järjetää tuollaisia.
Rauhallista joulua minunkin puolestani kaikille kiekkofriikeille!
Saija.-
Niin ja Väykän kysymykseen miksei naisia näy enempää kentällä: Uskoisin että meillä on korkeampi itsekritiikki mikä estää lähtemästä ihan kymiltään mihinkään julkiseen nöyryytykseen
Toinen syy liene myös siinä että onhan se ihan hirveän vaikeaa jos olis teinityttö (taikka vähän vanhempikin) niin lähteä paikkaan missä on ihan älyttömästi miehiä, hikeä ja kilpailuhenkeä! Vaihtoehtoisesti kuvitelkaas pojat itsenne keskelle jotain naisvoimistelijaporukkaa...
Itse uskon Juliana Korverin ohjeisiin että pitää järjestää naisille kohdistettuja treenipäiviä. Ks. http://www.julianakorver.com/Women/index.html . Ehkä sitten ensi kesänä voisi olla aikaa Tallaajien äksyt-akat-alajaoston järjetää tuollaisia.
Rauhallista joulua minunkin puolestani kaikille kiekkofriikeille!
Saija.-