Vuoden frisbee urheilija & pelaajatarinoita

[hlehto]

Vaihtoehtoisesti kuvitelkaas pojat itsenne keskelle jotain naisvoimistelijaporukkaa...

Uujeah! Kuvittelin jo! Milloinkas niitä naisvoimistelijaohjauksia järjestetään Talissa?

[hyzer]

Tervehdys kaikille!
Ennen joulua lupauduin kiusaamaan teitä kisa ja rata muisteloilla. Koska en jaksa kaikkia kirjoittaa kerralla tullee tästä sekalainen jatkokertomus.
Ensinnäkin minusta on vaikeaa laittaa ratoja tai kisoja paremmuus järjestykseen, ja aika turhaakin. Niistä nimittäin löytyy ne omat erikois piirteensä. En ole vielä päässyt pelaamaan täydellisellä unelma radallani, mutta yhdistelemällä eri ratojen parhaita reikiä, löytyisi varmasti semmoinen 36 reikäinen unelma. En ala kuitenkaan nyt rataa rakentamaan vaan yritän kertoa omia kisa muisteloita. Ja teidän muidenkin kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita.
Aloitan rakkaimmastani eli Seppo Nieminen Classic Suomenlinna. Pari ensimmäistä kertaa meni ihmetellessä sen ainaisen tuulen puuttumista.
Aurinko paistoi ja tyyni sää loivat paratiisimaiset kisa fiilikset. Rata sinänsä ei ole niistä vaikeimmista päästä tyynellä säällä, mutta sitäkin hauskempi pelata. Muista kun ekaa kertaa nousin kukkulalle heittämään sitä reikää, missä kori oli siellä lampien välissä. Olin silloin hyvinkin aloittelija joten kutina navan seudulla oli valtava, olin varma että kiekkoni vajoaa jonkun lammen pohjaan. Varmistelin oikean kautta, sillä seurauksella, että kiekkoni lensi oikealla kiertävän tie toiselle puolelle, varmaan 60-70 metrin päästä korista. Se tarkoitti sitä että kakkosheittokin oli jännä paikka, ja sen heitinkin sitten lampeen. Jossain myöhemmässä kisassa heitin samalla reiällä holarin. Myös meren lahden ylitys on ollut aina kisan kohokohtia, kun on ton pituuden kanssa tekemistä saada kiekko toispuoll rantaa. Ekassa kisassa en uskaltanut edes yrittää, mutta sen jälkeen ylitys aina jotenkuten onnistunut. Se pitkä kukkulalta kukkulalle reikä on myös aiheuttanut monet sydämen tykytykset. Kiekkoni ovat löytäneet tiensä sekä vasemmalla olevaan lampeen, että oikealla olevan rakennuksen katolle. Olipahan paskamaista kiivetä sen historiallisen töllin katolle Gazellen hakuun, ja varsinkin alastulo meinasi ottaa koville. Hienoin kokemus itselleni oli tietysti seniori sarjan voitto muistaakseni 2002, kun nousin finaalissa Sepon ja Timon ohi. Olin voittanut kaksi arvostamaani konkaria, ja vielä suokissa.
Suomenlinnan kisan hienouksiin kuului myös avoimen sarjan finaalin seuraaminen kymmenien fribaajien ja turistien kanssa, Sepon kuuluttaessa megafoonilla monikansalliseen tyyliinsä. En usko ikinä saavuttavani sellaista frisbee fiilistä, mitä olen suokissa kokenut. Täytyy toki samaan hengen vetoom todeta, ettei tähän asti viimeisimmän suokin rankkasade kisa kuitenkaan ollut mikään hieno elämys.
Kello on nyt kuitenkin sitä vaille, että alan ryytyä, ja pitäis vielä käydä selaamassa valioliiga sivuja. Joten jatkan joku toinen päivä näissä samoissa merkeissä, tällä samalla kanavalla.
- väykkä-

[hyzer]

Nämä kaksi kalliorataa kuuluvat minun henk.koht. suosikkeihini monestakin syystä. Molemmissa radoissa on todella haasteellisia, hauskoja ja juonikkaita reikiä. Molempia ratoja on hauska pelata, kun koskaan ei tiedä minne puunoksat kiekot kuljettaa. On mukava seurata kun huippuheittäjätkin voivat epäonnistua jollain reiällä totaalisesti. Lisäksi niillä hiljaisilla kallioilla on mukava kuljeksella.
MEILAHTI: Kaikki kisat missä olen kyseisellä radalla pelannut, ovat olleet hyvin järjestetyt. Niissä on ollut mukavan leppoisa tunnelma, ja paljon pelaajia. Radalla ei ole yhtään huonoa reikää, ja tosi hyviä suurin osa.
Tiithän eivät ole mitään loistokkaita, mutta kun en tarvi lyhyeen vauhtiini juurikaan tiilaa, niin mulla ei ole ongelmia draivin suhteen. Ja kun mun heitot teknisesti mieltä ylennä, niin jokaisella reiällä saa olla kädet ristissä tuloksen suhteen. Toivon hartaasti, että Meikussa pelattaisiin joskus SM-osakilpailu.

TAMMISAARI: Meikun isoveli mielestäni, älä Janne pahastu. Rata on aivan mahtava, ja käsittääkseni suurten parannus operaatioiden kohteena. Ainoastaan ykkösreikä ei sovi muuten harmoonisen jännittävään rata profiiliin. Tämän vuoden Seppo Classic Tammisaaressa oli makee kisa, ja kisaa varten luodut uudet reiätkin olivat tosi onnistuneita. Oli se siellä ylhäällä kallioilla uljasta heittää, kun kotka lensi päittemme yli merelle kalanpyyntiin. Ja mikä hienoa on radalla lampi reikäkin. Tiiltä on hieno näkymä korin takana väijyvään lampeen tai onko se nyt sitten järvi, joka tapauksessa. Asiallinen kisa toimisto vessoineen ja saunoineen ovat jo luxusta frisbeekisoissa, ja hyvä nakkari pienen matkan päässä pika ruokailua varten. Ja pitemmällä tauolla on mukava kävästä kauniissa ranta kaupungissa. Siihen kun lisätään innostuneet ja korkeatasoiset järjestelyt niinkuin siellä on aina on ollut, niin pidän Tammisaarta yhtenä Suomen frisbeegolfin mekoista. Todellinen helmi. SM-kisat ehdottomasti Tammisaareen.

Näihin kahteen rataan voisin yhtenä yhteisenä piirteenä mainita etten todellakaan osaa niissä heittää, mutta joskus hyvä tuuri pelastaa paskan heiton. Puut ovat usein hyviä ystäviäni, ja ohjaavat usein väylältä livenneet kiekkoni takaisin oikeaan kohteeseen.

Mitkä radat haukun seuraavaksi, en tiedä vielä.
-väykkä-

[hyzer]

Jatkanpa taas näitä mietelmiäni. Kai Vesa järjesti aikoinaan pari kisaa Toijalan mainiolla puistoradalla. Niitten kisojen aikatauluthan olivat mitä olivat, eli hyvin venyvä käsite. Ja toisessa kisassa mulle tulikin sen takia jonkimmoiset vaikeudet lastenhoito ongelmineen, mutta niistäkin näköjään selvittiin, kun nyt voin lämmöllä kisaa muistella. Kisathan vetivät paljon pelaajia, uusi rata kiinnosti. Valitettavasti sinne ei tainnut mitään kiinteätä versiota tulla, nimittäin ratahan oli todella mainio. Meikäläisen kaltaiselle vesieste friikillekin löytyi useampikin kiekkojen kastautumispaikkoja. Kaitsu oli tehnyt kovasti töitä kisojen takia, ja ainakin mun mielestä kisat olivat hyvät.
Entä löytyykö Toijalan takaa mitään. Lähin lienee Tampereen vihioja. Ja Jussin tarinasta päätellen vihnun rata on ollut ja on edelleenkin tärkeä treeni ja kisa puisto tamperelaisille. Olen ollut useamman kerran vihnussa pelaamassa, ja jopa kerran yksinäni niin ettei ollut kisaa eikä mitään. Puistohan on aika pieni, mutta siihen on saatu mahdutettua todella hieno 9 reikäinen. Puiston pienet korkeuserotkin tuovat mukavan lisän pelaamiseen. Korien ympäriltä kulunut nurtsi kertoo kovasta käytöstä. Uskoisinkin radan olevan hyvä myös treenaamiseen. Karvain muisto mulle radasta on, kun se pieni ruskea vetinen oja vei mun Suomenlinna rockin. Sen piti olla mun muisto kiekko jota en koskaan käytä, mutta jostain syystä se oli joutunut mun bägiin. Päätinkin kokeilla kiekkoa siinä ojan vierus reiällä, ja kuten arvata saattoi, sinne pulahti eikä ikinä löytynyt.
Tampereeltahan tunnetusti löytyy myös Epilän rata, mutta palaansihen sitten kun kirjoitan jotain finnish openista. En nimittäin koskaan ole pelannut siellä kansallista tai karvalakki sarjaa. En edes tiedä miten se kiinteä rata siellä menee.

- väykkä -

[hyzer]

Tällä kertaa kerron oman mielipiteeni Epilän kisaradasta, reikä reiältä. Sen takia että Finnish Open ja sitä edeltävä Midsummer ovat olleet merkittäviä kisoja Suomen, ja pohjoismaisenkin mittapuun mukaan. Ja tulevan kesän EM-kisat tekevät radasta entistä tärkeämmän. Jos Jussi tätä sepostusta koskaan luet toivoisin sulta vastauksia muutamiin kysymyksiin, joita tulevan tarinan aikana tulen esittämään. Tämä arvostelu on siis viime vuoden radan perusteella.
Reikä 1: Asshole. Pidän tätä reikää loistavana, hermoja repivän kutkuttavana. Harvoin mikään reikä voi nousta niin ratkaisevaan osaan kuin tämä. Valitettavasti sää vaihteluiden ( joita Tampereen kisoissa kyllä on ollut ) takia jotkut pelaajat voivat kärsiä kohtuuttomasti. Kuvitelkaa eroja jos toinen pooli heittää tyynessä, ja kuivassa säässä. Joku toinen pooli taas joutuu rankka sateen ja kovan tuulen kourissa tälle väylälle niin saattaapi eroja syntyä. Kysymys: huhut kertovat että EM-kisoihin reikään on tulossa jotain muutoksia sääntöjen puitteissa, pitääkö paikkaansa?

Reikä 2: Mahtava reikä, varsinkin avausheiton osalta. Mihin sijoitan kiekkoni, ja mihin se loppujen lopuksi sijoittuu. Kun ojan yli on päästy niin loppu onkin sitten tylsähkö. Mutta minä olen ainakin heittänyt avauksen jo heti ekoihin puihin, ja siitä se on seikkailu kehkeytynyt. Kysymys: onko kukaan heittänyt tai yrittänyt suoraan avauksella ojan yli?

Reikä 3: Tällaiselle anhyzeri velholle todellinen helmi. Mulle lirahtaa lusikallinen housuihin ainakun avaan tällä reiällä. Vasemmainen pusikko, ja oja ovat helvetillinen kiekkojen hautausmaa. Mutta kaikesta huolimatta 10 luokan reikä.

Reikä 4: Vähän tylsä, johon olen useasti hakenut väriä draivaamalla oikenpuoleiseen kiekkojen hautausmaahan.

Reikä 5: Tästä mä tykkään, kumpu tiin ja korin välissä harhauttaa kivasti, ja lopun kapea sola on mulle ylivoimaisen vaikea. nelosta pukkaa.

Reikä 6: En ikinä unohda kun aloitin yhden kauan odottamani Midsummerin tältä reiältä. Neljällä heitolla olin edennyt reilut 30 metriä ja taivas romahti päälleni. Siitä en sitten toipunut sinä viikonloppuna. Kuitenkin upea reikä. Kysymys: onko tullut paljon kakkosia?

Reikä 7: Avausheitto hirvee, kakkos heitto hirvee, ja todennäköisesti viimeistään kolmas heitto pusikosta, ja 4,5 tai 6 korttiin. Vaaikean haastava reikä,hieno.

Reikä 8: Ärsyttävä, kakkosta tekee mieli, mutta pituus ei riitä. Kolmonen olis kiva, mutta taidot ei meinaa riittää, eli nelonen = turhauttavaa.

Reikä 9: Mainio lyhykäinen,minkä töppään joka kerta. Tällä reiällä onnellakin on sanansa sanottavana. Avaus korin juureen, ja siitä rollaten ihan mihin vaan. Tai sitten hermoputti ohi tai korin kautta alas asti. Kiva reikä.

Reikä 10: Tämä on ärsyttävie reikien top 2. Pitäisi kyetä kakkoseen, tai ainakin kolmoseen, mutta on siinäkin tekemistä. Mä en todellakaan osaa loivaa annukkaa heittää. Eli koivuihin tai tielle.

Reikä 11: Aivan mahtava, uskokaa tai älkää mä tykkään, vaikka heitän tämänkin reiän tyyliin pullopersesika. Kostea, ötököitä täynnä oleva sademetsä kutsuu, aina.

Reikä 12: Alku hankala, loppu hankalampi. Ensiksi en pitänyt reiän nykyisestä versiosta, mutta nykyään kyllä. Reikä on alusta loppuun hyvin vaativa, ja tulokset monen kirjavia.

Reikä 13: Edellis vuosina ainakin mulle tylsä. Avaus rinteen männikköön, sieltä puitten alta tähystäen korin alle, ja kolmonen. EM-kisoihin väylä on saannut uljaan uuden ilmeen. Kysymys: Kuinka pitkä matka on tiiltä vastarannalle?

Reikä 14: Ehkä kaikkien aikojen hienoin pitkä reikä, ainakin mun tasoiselle pelaajalle. Vaihtoehtoja on, ja kaikkea on yritetty. Olen ylpeä päästessäni kerran kahdella heitolla ojan yli. Edellisessä Finnish openissa menetin hermoni tällä reiällä totaalisesti.

Reikä 15: Ärsyttävien top ykkönen. Pakko kakkonen, jonka töppään joka ainut kerta, eikä nelosetkaan ole harvinaisia. Minkään radan, minkään reiän avausheitto ei kasvata sarvea päähäni niin paljon kuin tämä. Reikä 15 on henkilökohtainen traumani.

Reikä 16: Ensin pitäis osua puiden välistä, sitten pitäis osata annukkaa, huh-huh. Vaikeeta on, mutta reikä on kuitenkin world class.

Reikä 17: Huikea, alku hyvin loppu huonosti. Kysymys?: onko meininki järjestää EM kekkereihin spottaaja kurviin. Kakkosheitto tuppaa aina lentää pimentoon, mistä kohtaa meni obeelle. Upea reikä.

Reikä 18: Simppelin ihana. Vaakkolampi kutsuu.

Tulevan EM-kisan päänäyttämön TOP 5 reiät väykän valinnat:
3, 12, 14, 17 ja 18

Reikä 13 noussee todennäköisesti listan huipulle kun sen ekan kerran näen, ja pelaan.
Reikä 1 olisi siellä jos olosuhteet pysyvät kaikille samoina.

Muistoihini kuuluu olennaisesti se vuosi kun kusipää vorot veivät palkinnot. Se oli ainoa kerta kun olen Tampereella onnistunut, mutta muisto pokaali koritaa nyt jonkun rosmon takan reunutaa, eika mun.


Ja nyt nukkumaan
-väykkä-

[hyzer]

Tervehdys!
Palaanpa lyhyesti eiliseen milleniumiin.
Että kiitos vaan järjestäjille väkirikkaasta tapahtumasta ja lämpimästä mehusta.

Kauteni piti alkaa vasta joskus alku kesästä, mutta meilahti veti taas puoleensa. Polvi leikkauksestanikin oli kulunut 2 kuukautta, ja teki mieli käydä testaamassa sen kunto. Polvi kesti, mutta pää ei. Lähdin kokeilemaan Hartsamaista tasaisen varmaa peliä parin tuntumaan, mutta toisin kävi.

Kierrosten aikana pääsin pelaamaan kahden seniori Tallaajan seurassa.Minua hämmästytti Heikin valtaisat upsi kiskaisut, eihän pappa sarjalaisten pitäisi kyetä enää sellaisiin. Seppo on kanssa aika velho, pystyy heittämään kummallakin kädellä yhtä hyvin ( tai huonosti ). Kiinnitin huomiota myös Sepon puttiin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta se oli vakuuttavaa näytöstä.

Kiitos kisojen nopean tulospalvelun pääsin jo tänään analysoimaan senioreiden tuloksia.
Mielenkiintoista toi Harrin sijoitus, onko hän ottanut nyt ratkaisevan askeleen kohti pappojen ylintä askelmaa. Ilkan ja Juhan voittaminen varsin selkeästi osoitti kovan harjoittelun tuovan tulosta. Metsä ratojen erikoismies Dennis alkaa myös kisa kisalta lähestyä eliittiä, vetäen Nallen mukanaan.
Loput seniilit jäivät jo tolkuttomasti jälkeen, muodostaen kuitenkin kovin tasaisen rintaman rankingin häntäpäähän. Merkittävää siellä oli kuitenkin, että toi Väyrysen Jari voitti odotetusti ja selvästi Rajalan Hannun.

Suokaa anteeksi pappa kiihkoiluni, mutta vaikuttaisi siltä, että muutaman vuoden sisällä seniori sarjasta saattaa tulla varsin suuri. Uskon että parin vuoden päästä SM- kisoissa on mukana yli 20 elämänsä parhaat vuotensa nähneitä miehiä. Toivon ainakin.

Ja muuten ,mikä tohon Taubeen on mennyt? Näin EM vuoden kunniaksi vois ottaa doping kokeet käyttöön myös frisbeegolfiin.

-väykkä-

[Antero]

Ja muuten ,mikä tohon Taubeen on mennyt? Näin EM vuoden kunniaksi vois ottaa doping kokeet käyttöön myös frisbeegolfiin.
-väykkä-

Moi.

Ei Taubeen oo "mikään mennyt".
Muutamia sellaisia asioita, jotka vaikuttavat positiivisesti Tauben(kin) heittoihin:
1: Hän on TALLAAJA.
2: Hän on Tallaaja...
3: Pelattiin Helsingin virallisella kiekkojenkulutusradalla, monen Tallaajan harjoitteluradalla.
4: Tauben piti voittaa Heikki.
5. Hän on Tallaaja...


Ps. Kiva kun Väykkä kirjoittelet tänne niin paljon. Juttujasi on mukava lukea. Historialliset katsauksesi ovat myös olleet sangen mielenkiintoisia.

Pps. Olin muuten Meikussa selkäkipuisena ja siis erittäinkin puolikuntoisena, mutta silti sijoituin ekan kierroksen 4 viimeiseksi.
Se oli paremmin kuin tavoite, vaikka jäinkin ennätyskierroksestani vaatimattomat 10 heittoa.

[hyzer]

Kiitos Antero kannustuksesta. Melkein aina kun alan tänne kirjoittaa, mietin että oonko ihan hullu, kun vuodan ajatuksiani kaiken maailman tallaajille. Mutta kun ei vielä ole Tallaajien viralliselta taholta kirjoitus kieltoa tullut niin saatanpa edelleen silloin tällöin jotain raapustaa.
Kyllä mä ymmärrän ,että Taube oli pakko voiton edessä Heikkiiin nähden, mutta että saman tien finaaliin asti. Toisaalta kunnioitan Tauben tulosta ja vilpittömät onnittelut sen johdosta. Huomasin kyllä Antero sunkin tuloksesi ekalta rundilta, ja huomaan huimaa kehitystä tapahtuvan myös sunkin suunnassa. Eimuuta kuin selkä kuntoon ja kohti uusia saavutuksia.

-väykkä-

[surrapurra]

Mutta kun ei vielä ole Tallaajien viralliselta taholta kirjoitus kieltoa tullut niin saatanpa edelleen silloin tällöin jotain raapustaa.

No tässä yhdeltä viralliselta taholta palautetta. Olimme Tallaajien kanssa Korjaamolla kisojen jälkeen ja sinun kirjoituksesi oli yhtenä illan puheenaiheista. Kiitoksia tuli joka suunnalta ja negatiivisia palautteita 0. Ideoimme hommaa vain lisää siihen suuntaan, että saataisiin enemmänkin tätä keskustelua liikkeelle ja yritämme vastedes kirjoitella enemmän myös tänne julkiselle puolelle.

Eli ei tule kieltoa ylläpidolta; mehän suorastaan vaadimme, että kirjoitat lisää vaan ja kehotamme muitakin kirjoittamaan.

Kaikki maailman frisbeegolffaajat yhtykää

ps. pelaajatarinaideaa kehitetään edellee ja voipi olla, että muutama haastattelu ois paikallaan muutaman sellasen kaverin kohdalla, jotka ei sitä omaa häntäänsä muuten nosta (niiku Lilli oli).

[hyzer]

Kiitos Hannu, samoin Renni jolta höpötykseni sai kannatusta.
Vielä muistin muutaman jutun Meikun kisan tiimoilta, mihin valmistauduin harvinaisen huolellisesti. Olin varautunut siihen etten ehdi minnekkään ravitsemusliikkeeseen itseäni ravitsemaan, joten tein kotona ravitsevat eväät, joita sitten mässäilisin tenniskahvion terassilla. Yllättäen kuitenkin poolimme oli ensimmäisten joukossa päättänyt kierroksensa, joten ehdin mäkkäriin, ja hyvä niin koska mahti evääni oli jäänneet keittiön pöydälle.
Huomasin että naisten sarjassa Susanna ja Terttu saivat kovan haastajan, hieno homma.
Oliko meikussa muuten joku kiekko esittelykin, unohdin senkin tyystin.
On muuten jännää, kun nykyään kisoissa on pelaajia niin paljon ettei kaikkia edes huomaa, saati sitten tervehtiä. Vasta tulos listaa lukiessa huomaa, että ketä paikalla on ollut. Muutama vuosi sitten kyllä ehti jutellakin kaikkien kanssa kisan yhteydessä. Ja kaikki ainakin tunsi, nykyään tuntuu että kisasta toiseen on ihan tuntemattomia kasvoja.
No Stinan pitää päästä juuri nyt happoon ja meseen, palaan huomenissa astialle.
-väykkä-

[hyzer]

Pelaaja haastattelut ovat mielenkiintoisia, joten kehitelkää juttua eteenpäin. Minä nostan jälleen omaa häntääni. Löysin vahingossa duuni takkini taskusta kirjoitukseni viime syksyltä. Sen piti alunperin mennä Ratamestariin, mutta tuttuun tyyliini olin jälleen saamaton, ja tarina löytyi siis vasta nyt, joten luvallanne julkaisen sen tässä ja nyt.

Tämä ei ole kaiken kattava kisa raportti. Tämä tarina on yhden, vain hyzeri heittoihin pystyvän seniori pelaajan kisa muistelo kesältä 2004.

NFGO
Kisa kautenialkoi ekasta SM- osakilpailusta Nurmijärvellä. Kisan ajankohtahan olisi ollut lähinnä oiva karvalakki päätöskisalle. Mutta koska SM- kisa hakuja oli vain 4, sai kisa kunnian toimia SM- osakilpailuna. Runsas luminen talvi aiheutti ongelmia kisa järjestäjille, vielä viimeisenä torstaina lapioitiin tiit lumista, ja rullattiin tekonurmi maton palat paikoilleen. Reikä 18tulvi vielä pahoin, ja meinattiin lyhentää reikää puolella. Päädyttiin kuitenkin riskin ottoon. SE kannatti, koska kauniin sään ansiosta reikä oli kohtuu pelattavassa kunnossa jo lauantaina. Kisaan oli ennakkoilmoittautumisia tullut pitkälti toista sataa, mutta loppujen lopuksi jäätiin hieman alle sadan. Se oli hyvä määrä, mutta jäi valitettavasti suurimmaksi 2004 SM kisoissa.. Puitteethan ovat hyvät klubi rakennuksen ansiosta, mutta itse kisa ratahan oli ehkä turhankin helppo. Kisan erikoisuutena jäi mieleen iso määrä pelaajia, jotka kävivät perjantaina pelaamassa parigolfin, tai muuten vaan heittelivät, osallistumatta itse kisaan. Jukka Kaipaiselle kiitokset kannustavasta sähköpostista.

STAMINA
Seuraavaksi osallistuin uskomattomaan Stamina tapahtumaan. Meitä hulluja kuskattiin onnikalla auringon noususta sen laskuun ympäri Helsinkiä. Välillä käytiin heittämässä kierros kiekkoa jossain hienossa puistossa, ja taas matka jatkui. Kanadan hanhet, ja yksinäinen tumma hipiäinen pullojen kerääjä olivat meidän lisäksi ainoat kaivarilla kulkijat aamun sarastaessa. Olin niin unessa etten muista radasta mitään, mutta kai se hieno oli. Sibelius monumentin ympärillä pelattu seuraava kierros meni vielä kuin unessa, sen sijaan ympärillä oleva kaupunki alkoi pikku hiljaa herätä. Mulle täysin uusi paikka, Acteen puisto avautui auenneiden verkkokalvojeni kautta tajuntaani paremmin. Aurinko paistoi, maisemat olivat hienot, ja rata mainio. Kierroksen jälkeen saatiin herkullista kenttä muonaa, ja hetken lepotauko aurinkoisessa puistossa raukaisi mukavasti lyhyeen uneen. Mutta pian koitti paluu ankaraan arkeen, ja matka jatkui Meilahteen. Meikun ratahan on tuo tuttu ja turvallinen, siellä on aina kiva pelata. Seuraava rundi pelattiin jossain Haagassa ihan mukavalla puistoradalla, ja koska oli lauantai ilta, niin ei oltu ainoat puistossa maleksijat. Loppu häämötti, mutta vielä piti jaksaa innostua Talin loistavan radan 18:sta mestarillisesta reiästä. Minulta kuitenkin oli jo suurin into karissut matkan varrelle, joten pakkopullaltahan kierros maistui. Upea tapahtuma joka tapauksessa. Erikoisuutena mainittakoon radat pystyttäneet jänispartiot, sekä bussin takaosasta säännölisin välein kajahtanut jenkki henkinen mainos, TÄHÄN PYSTYY VAIN TALLAAJAT.

SN CLASSIC
Aurikoinen sää jatkui myös seuraavassa kisassa, erittäin rennossa ja lämminhenkisessä ilmapiirissä pelattu Sepon juhlakisa. Tammisaaren mielenkiintoisen kallio/metsäradan 18 väylän lisäksi, oli pelattavana 6 avointa peltoväylää, joihin valtavat OB alueet loivat oman värinsä. 24 reikäinen rata oli todella huippuluokkaa. Valitettavan vähän kisailijoita saapui nauttimaan classicin hengestä. Kisa erikoisuutena jäi mieleen, ja bägiin myytävänä olleet Saddam Husseinin kuvalla koristettu kiekko.

Kehittynyt kaksisormi kirjoitus järjestelmäni alkaa nyt pahasti tökkiä, joten tarinan toinen osa ilmestyy huomenna tässä samassa paikassa tähän samaan aikaan.

- väykkä -

[Disc'O]

On muuten erittäin mukava lueskella näitä juttuja.

Kehittynyt kaksisormi kirjoitus järjestelmäni alkaa nyt pahasti tökkiä, joten tarinan toinen osa ilmestyy huomenna tässä samassa paikassa tähän samaan aikaan.

Pitää nostaa hattua, että jaksat kirjoitella näin pitkiä tarinoita vaikka käytät perinteistä "kaksi sormea etsii ja kahdeksan hämää" -tekniikkaa.

[hyzer]

HFGO

Kesäkuussa pelattiin Helsinki Open, jo tutuksi tulleessa Koneenpuistossa Munkkiniemessä. Ratamestarit olivat jälleen ottaneet kaiken irti maisemasta, joten rata oli haastava sekä monipuolinen. Kokenut kisa organisaatio onnistui luomaan loistavan kisan päiväkodin pihan toimiessa erinomaisena kisakeskuksena. Erikoisena lisänä muistan lounaspaikan, mihin ei päässyt ennenkuin oli purkannut hissistä muuttokuorman. Älkääkä kuntoihmeet sanoko että olisihan sinne päässyt kävelemälläkin.

FINNISH OPEN

Suuri ja mahtava Finnish open olikin sitten seuraava kisani. Teltta oli jälleen kasvanut, ja vettä satoi entistä enemmän. Rataan oli tehty muutama muutos, joista varsinkin ykkönen herätti paljon keskustelua. Kaikessa karmeudessaan reikä oli mielestäni loistava, mutta jälkeen päin ajatellen se ei ehkä ole kovin järkevä. Sääolo suhteiden vaihtelu voi nousta kyseisellä reiällä turhan suureen rooliin. Muta kuten aina järjestelyt toimivat, paljon kilpailijoita, kansainvälinen meininki. Väyrysen akan pojan täydellinen käämien polttaminen kisan loppuvaiheessa oli todellinen yllätys. Tunnen sen verran hyvin sen jätkän, että kyseeessä oli todella harvinainen tilanne.

WASA OPEN

Tampereen jälkeen pidin pitkän totaalisen tauon, ja vasta elokuun puolivälin tienoilla kaivoin bägin esiin ja suuntasin aina iloiseen Vaasaan. Siellähän TD oli saannut jonkinmoisen kohtauksen ( aamulääkitys unohtui? ), ja rakentanut ainakin 600 km OB narua vaatineen radan. Rata taisi olla kesän vaativin. Kisa oli tutun rentoa vaasalaismeininkiä, ja lampeen hukkuneita kiekkoja muisteltiin lämmöllä Silverian porealtaassa ja saunassa päivän päätteeksi.

YYTERIN HIEKAT JA DYYNIT

SM sarjan viimeinen kisa pelattiin Porissa. Yyterin rata oli jälleen mahti elämys, ja vihdoinkin järjestäjät olivat ottaneet meren mukaan kuvioihin. Meren rantaviivaa myötäillyt reikä on yksi hiennoimmista mitä olen koskaan pelannut. Samoin lammen ylitys reiät olivat kutkuttavia tällaiselle 70 metrin miehelle. En tiedä oliko mun järkee tulla pomppimaan yhdellä jalalla kisaan, mutta se rata oli se niin hieno. Kaiken lisäksi saunallinen mökki kisatoimiston vieressä. Pelaajakokoukset pystyi kuuntelemaan omalla terassilla istuen, huippua. Ja Velin ruhtinaallinen spaghetti ateria maistui kyllä hyvältä. 2 erikoisuutta muistuu mieleen, maailman pisin automatka on Rajamäki - Yyteri, ja hävisin ekaa kertaa elämässäni Taubelle minigolfissa.

Tämmöisiä muisteloita multa irtos viimekesästä, ja uusi on taas tulossa.

Tallaajat varmaan ihmettelee mihin Talin open unohtui. Kisa oli kuulemma hieno, mutta itse en kisassa mukana ollut, fudis vei voiton.

- väykkä -

[tikkis]

Tallaajat varmaan ihmettelee mihin Talin open unohtui. Kisa oli kuulemma hieno, mutta itse en kisassa mukana ollut, fudis vei voiton.
- väykkä -

Mr. Hyzer pääsee korjaamaan tilanteen 10-12.6.2005.

- teltat varauksessa
- WC tarjoukset tulossa
- Catering sovittu
- Pelaajapakettikiekot tilattu
- Rata vielä suuri salaisuus (Parkkinen Lindewald)
- Majoitustarjouksia saatu
- nettisivut aukeaa (www.taliopen.net) kunhan ...

[Vieras]

No laitetaan sitten vähän tarinaa. Tais olla vuosi 1999 kun ekan kerran kokeilin lajia. Väykkä oli heitelly seven kanssa jo vissii vuoden verran (en ole kyllä ihan varma). Olihan siinä luostarinen, pyhältö,aaltonen ja kuitunen heitelly pari kolme kuukautta varmaan. Kun sitten kuulin eräänä päivänä että sieltä urheilukentältä voi lainata kiekkoja. Menin sitten kokeilemaan heittämistä, eipä siitä alkuun mitään tullu siinä parin viikon ajan kokeilin. Aina kävin lainaamassa väykältä tai seveltä kiekkoja kumpi nyt sitten oli töissä silloin. Mut sitten parin viikon päästä oli pakko saada oma kiekko ostin väykältä sellasen käytetyn rockin se tais olla limpereiden vanha. Siitä se lähti sitten, käytiin kavereitten kanssa heittelemässä. Meillä tais olla viikkokisat aina perjantaisin, alkuun en uskaltunut osallistua viikkokisoihin koska olin huonompi kuin muut olinhan harrastanut lajia vähemmän aikaa kuin muut. Kun sitten vihdoin noin kuukauden pelaamisen jälkeen uskalsin mennä kisoihin niin ei niitä sitten voinut jättää väliin kertaankaan. Heittelemässä kävin aina kun korikseltä kerkesin, olihan koris selkeä ykköslaji ja olin siinä muutenkin niin hyvä että ei friba voinut mennä koriksen edelle. Mutta kehitystä tapahtui frisbeen puolella kokoajan. Viikkokisat oli hauskoja niitä odotti aina innolla. Kisat oli aina tosi tiukkoja paitsi että väykkä ja seve olivat tosi ylivoimaisia, joten heitä ei koskaan otettu mukaan kiekko kisaan, sillä eihän kukaan voinut heitä voittaa. Aika
tasaisesti me niitä kiekkoja voitettiin. Ensimmäinen kunnon kisa tais olla rajamäen karvalakkisarjan (kyseinen nimi nauratti silloin tosi paljon) kisa vuonna 1999 se oli vielä kaksi päivänen, kaks ekaa kierrosta pelattiin rajamäen kiinteällä radalla. Sieltä siirryttiin nurmijärven golfkeskukseen sehän se vasta oli kokemus, kisat ei menny ihan putkeen, mutta ei se maailmaa kaatanut vaan treenaamista jatkettiin. Samaisesta kisasta sai ostettua uusia kiekkoja sai ekan oman driverinsa se oli viper se tuntui ihmeeltä kun se lenti niin paljon pitemmälle kuin roki . Sitten 2000 vuoden helmikuussa oli taas rajamäessä kisat, ja paikalle oli saapunut hyvä määrä suomen huippuja kyllä oli fiilis korkeella, vaikka olihan sitä tullu tavattuu limpurit ja loukon poika jo aikaisemmin. Mutta kun paikalle oli sitten saapunut meresmaa, jolula, vesala ja pursio. Olihan se hieno nähä miten suomen parhaat heittelee. Kisat meni tosi hyvin olin paras rajamäkeläinen junnu ekan kerran kunnon kisassa. Kyllähän ne huiput pisti aika pitkälle sitä kiekkoa oli se hieno kattella. Intoa kisa anto paljon lisää. Samaisena vuonna väykkä lähti jo vaasan sm-kisoihin oli kisan jälkeen pakko kysellä mimmoset oli kisat. Sen jälkeen tuli oikeastaan osallistuttua kaikkiin kisoihin mitä vaan oli tässä lähettyvillä. Kaikki muut lähtivätkin jo seuraavan sm-kisaan heinolaan mutta me jäätiin reenaamaan luostarisen pojan kanssa. Mutta seuraavaan sm-kisaan olikin pakko lähteä se oli munkassa. Uran ensimmäinen voitto oli hyvin lähellä vuonna 2000 golfkeskuksessa mutta hävisin uusinnassa voiton kuituselle. Sitten 2001 vuoden alussa kakkossija meilahdessa, tuntui siltä että olen ikuinen kakkonen. Sen jälkeen yli neljän kuukauden tauko heittämisestä. Loukon Samikin oli kysellyt että onko se Hynönen lopettanut kun ei ole näkynyt. Mutta kyllä syy oli ollut koripallo oli paljon pelejä turnauksia ja myös maajoukkue leiri. Mutta en ollut aikonutkaan lopettaa friban pelaamista. Kyseinen kausi jäi hetkeksi viimeiseksi koripallon osalta. Samana vuonna oli rajamäessä joukkuegolfin sm-kisat enkä ollut rajamäen ykkös-joukkueessa koska en ollut käynyt kisoissa. Mutta kuulin että luostarinen on loukannut jalkansa ja ääni muuttui kellossa, minunhan ei pitänyt pelata ollenkaan siinä kisassa. Mutta kun pääsin ykkösjoukkueeseen niin olihan se pakko pelata. Meillä oli täys junnu jengi ja otettiin yllätykseksi sm-pronssia. Uran ensimmäinen voitto tuli sitten järjestyksessään kolmannessa nurmijärvi experiencissä. Ja uutta intoa tuli lisää. Sitten sain isänikin mukaan lajiin vaikka aluksi hän sanoi että tuo on tommoinen homojen laji, mutta hänen käsityksensä muuttui lajiin. Ja hän suorastaan asui radalla. Olihan se hyvä minunkin kannalta että oli aina kyyti kaikkiin kisoihin. 2002 vuonna tuli kierrettyä paljon kisoja. Hopea mitali tuli junioreitein sm-sarjasta. vuonna 2003 tuli kierettyä paljon kisoja
tuli paljon voittoja kansallisessa sarjassa. Sm-sarjassa kun olin menettänyt mahdollisuuden suomen mestaruuteen niin vaihdoin avoimeen
sarjaan, heti nokia openista 7.sija niin olin todella tyytyväinen siihen kisaan. Talvella tuli käytyä paljon kisoja koska olin huomannut että mulla mahdollisuudet pärjätä avoimessa. Ja motivaatio juniori-sarjassa pelaamiseen oli kadonnut, kiekkopalkinnot eikä funnymoney enää kiinnostanut vaan halusi aivan jotain muuta ja onhan se eri pelata avoimessa kuin junnuissa. Junnu sarja oli mielestäni perseestä ja sanoin että en ikinä enää pelaa junnuissa. Vaikka sitten myöhemmin sai tietää että suomessa on ensi kesänä em-kisat, niin mieleni ei kuitenkaan muuttunut Avoimessa pelataan ja se on varma. Kausi 2004 meni kohtalaisen hyvin. Yksi pettymyksistä oli tukholman kisa ja myös finnish open johon lähdin todella kovin odotuksin kun peli kulki silloin todella mallikkaasti mutta enpä pärjännyt siellä vieläkään, no jospa tänä kesänä rävähtäisi iso potti em-kisoista. Tulevaisuuden tavoitteet ovat todella kovat, ensi vuonna halu mitaleille sm-sarjassa on todella kova. no oli tässä suhteellisen pitkä tarina siitä mitä on tullut tehtyä friban parissa.