Vuoden frisbee urheilija & pelaajatarinoita

Yleistä friba-läppää.

Valvojat: Mini-Nieminen, Chukie, Hallitus

Vastaa Viestiin
zaia
TT:n puheenjohtaja
Viestit: 2962
Liittynyt: Ti Maalis 02, 2004 9:27
Oikea nimi: Saija Lehto
Paikkakunta: Helsinki

Re: Markuksen hurahdus

Viesti Kirjoittaja zaia »

surrapurra kirjoitti:
tikkis kirjoitti: Hannu laita se kuva Munkan viikkokisapäättäjäisitä jatkoksi. Se on aika mainio.
Jep, laitoin sen kuvan ja tuli samalla vähän innostuttua taas :oops: :) Päivitin pikkasen omia tietojani samalla.
Hei vähän lisää vinkkejä mistä tuo paljon puhuttu kuva löytyy...?
Avatar
tikkis
huru-ukko
Viestit: 8022
Liittynyt: La Loka 19, 2002 16:59
Oikea nimi: Markus Stigzelius
Paikkakunta: Äijänpelto

Re: Markuksen hurahdus

Viesti Kirjoittaja tikkis »

zaia kirjoitti:
surrapurra kirjoitti:
tikkis kirjoitti: Hannu laita se kuva Munkan viikkokisapäättäjäisitä jatkoksi. Se on aika mainio.
Jep, laitoin sen kuvan ja tuli samalla vähän innostuttua taas :oops: :) Päivitin pikkasen omia tietojani samalla.
Hei vähän lisää vinkkejä mistä tuo paljon puhuttu kuva löytyy...?
Heh! On mullekin epäselvää minne Hannu sen laittoi. Onko menny AIM:iin automatic?
Avatar
surrapurra
Site Admin
Viestit: 2925
Liittynyt: Ma Loka 21, 2002 1:06
Oikea nimi: Hannu Lappalainen
Paikkakunta: Helsinki

Re: Markuksen hurahdus

Viesti Kirjoittaja surrapurra »

tikkis kirjoitti:
zaia kirjoitti: Hei vähän lisää vinkkejä mistä tuo paljon puhuttu kuva löytyy...?
Heh! On mullekin epäselvää minne Hannu sen laittoi. Onko menny AIM:iin automatic?
Jaa...mää ku luulin, että toi ois ollut ihan selvää. Tosin en itsekkään tiennyt miten se tehdään, ennenku Huuskonen laittoi sen sohvansa näytille. Eli kaikki sanat sinisellä omassa tarinassani ovat linkkejä kuviin tai videoihin.
Avatar
Antero
Iso ja äänekäs
Viestit: 3927
Liittynyt: Ti Huhti 29, 2003 19:49
Oikea nimi: Antero Erhiö
Paikkakunta: Sporakiskojen varrella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Antero »

Moi.

Kivaa oli lukea Hannun stooria päivitettynäkin.
Yritin avata mm. Karvalakkivideota, mutta niinkuin usein aiemminkin kun yritän säheltää tietokoneeni (lue museokapine) kanssa, niin sain kyllä äänen kuuluviin, mutten kuvaa... :shock:
Grrrrrrrrrrrrrr..... :evil:
Vika ei tietenkään olen kenessäkään muussa kuin minussa, mutta voisiko joku ehkä hieman neuvoa.
Minulla pitäisi olla se Vinamp (tms.) ohjelma, jolla homman pitäisi skulata.
Pitäisi, pitäisi...jne.

Sitten se toinen viedo, eli TTT:ssä kuvattu:
Siinä aukeaa 1 still kuva ja taustalla pyörii äänet ihan ok.
Voi hömsseliskömsselis kun osaisi käyttää näitä härveleitä :? :shock:
045-132 2935
antero.erhio at gmail.com
International DNF
Sadonkorjuu World Champion 2012
Avatar
tikkis
huru-ukko
Viestit: 8022
Liittynyt: La Loka 19, 2002 16:59
Oikea nimi: Markus Stigzelius
Paikkakunta: Äijänpelto

Re: Markuksen hurahdus

Viesti Kirjoittaja tikkis »

surrapurra kirjoitti:
tikkis kirjoitti: Hannu laita se kuva Munkan viikkokisapäättäjäisitä jatkoksi. Se on aika mainio.
Jep, laitoin sen kuvan ja tuli samalla vähän innostuttua taas :oops: :) Päivitin pikkasen omia tietojani samalla.
Hieno tarina. Enhän mä edes katsonut taaksepäin kun on niin kova veto eteenpäin :oops:
Parillinkkiä ei toiminut vai onx se taas vaan mä?
Avatar
surrapurra
Site Admin
Viestit: 2925
Liittynyt: Ma Loka 21, 2002 1:06
Oikea nimi: Hannu Lappalainen
Paikkakunta: Helsinki

Re: Markuksen hurahdus

Viesti Kirjoittaja surrapurra »

tikkis kirjoitti:
Parillinkkiä ei toiminut vai onx se taas vaan mä?
Ei kyllä se olin ihan mä :oops: Oli näköjään pari virhettä päässyt loppuvaiheessa kun rupes silmät sirittää. Nyt pitäis "parivaljakko" ja "historiaa"-linkkienkin toimia.
Eppu
Viestit: 848
Liittynyt: Su Loka 20, 2002 8:43
Oikea nimi: Kimmo Parkkinen
Paikkakunta: Pakila

Viesti Kirjoittaja Eppu »

...
Viimeksi muokannut Eppu, Pe Joulu 02, 2005 9:48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
hyzer
Viestit: 375
Liittynyt: Pe Joulu 10, 2004 11:17
Oikea nimi: Jari Väyrynen

Viesti Kirjoittaja hyzer »

Mahtavaa, että Hannun kaltainen konkari on viitsinyt muistella menneitä, ja tuoda julki friba historiansa. Vieläpä hienojen tehosteiden kera. Mites Hannu, kun sullakin on jonkimmoinen yu- ura takana, niin onko sulle jäännyt minkäänlaista kilpailuhenkeä tähän golfaamiseen, vai otatko vaan rennosti harrastuksen ja ulkoilun kannalta lätyn heittämisen?
Mun kilpailuviettini on niin juurtunut tonne korvien väliin, mikä tekee musta ynseän kilpailijan, jota ei tappion jälkeen paljon naurata. Ja tässä lajissa ei ole paljon naurattanut. Mä en koskaan heittele kiekkoa huvin vuoksi, ikään kuin nauttien kiekon lennosta. Tosin mun heitoista nyt ei kukaan nauti, paitsi pahimmat kilpailijani. Onneksi olen jo näin vanha gubbe, että pääsee senioreihin kisaamaan. Ilkka, Harri, Juha Antti ja Markohan ovat omassa kastissaan, mutta sitten me loput tullaan todella tasaväkisenä ryppäänä takana, näin saadaan aina mahtava kisa keskenämme. Saija tossa aikaisemmin kaipaili naisia lisää lajin pariin, ja se olisi kyllä heille hienoo, kun jostain alkais heitäkin löytyä. Batseissäkin on Tepa saannut viikkokisoihin jo kilpailijan, mutta lähteekö Netta koskaan Rajamäen ulkopuolelle kisoihin jää nähtäväksi. Lahjoja on.
Antero Suurelle tiedoksi, ettet ole ainut jolla on vaikeuksia tämän tietokoneen kanssa. Mutta sä osaat laittaa noita hymiöitä kirjoituksiisi, mä en osaa sitäkään. Yritin tarinaani värittää niillä, vaan en onnistunut.
Ja kysy Taubelta kauanko kesti kuvien siirtäminen cd formaattiin. Sekin onnistui lopultakin vahingossa, sen jälkeen en ole onnistunutkaan.
Tää mun sekava aamu sepustukseni, ei juurikaan liittynyt alkuperäiseen aiheeseen. Joten tarinoita mahtuu vielä vaikka kuinka. Joten osallistukaa mukaan keskusteluun, saataisiin kattava historiikki: miten minusta tuli frisbeegolfaaja. Jos joku joka ei ole enää lajissa mukana,mutta lukee tämän, niin olisi kova juttu kuulla tarina: frisbeegolf urani nousu ja tuho!
Hauskaa tonttukisaa Tallaajille! Kiekot ei ainakaan hävii lumeen, joten nauhoille ei liene tarvista kisassanne.
-väykkä-
hyzer
Viestit: 375
Liittynyt: Pe Joulu 10, 2004 11:17
Oikea nimi: Jari Väyrynen

Viesti Kirjoittaja hyzer »

Sillä aikaa kun mä raapustin muutamaa riviä, oli kansainvälisenkin mittapuun mukaan mahtava Eppu stoori ilmestynyt, kiitos.
Epun tarinasta juolahti muutama juttu mieleeni. Silloin kun Eppu ja Lilli mulle ratahankettaan esitteli, pyysivät he muakin talkoisiin mukaan, ja häveten myönnän etten sormellakaan ole hankkeeseen koskenut. Silloin aikanaan kotona kahden pienen lapsen äiti oli sitä mieltä, että riittää kun käyn kisaamassa ja touhuun omalla radalla, ei ole perheen isällä asiaa suuren maailman ratoja rakentamaan.
Muistan myös Tuopin, hyvä jätkä, mihin kadonnut!
Muuten Eppu, yks Batsi kävi syksyllä Floridassa. Sen oli tarkoitus ostaa kiekkoja reissulta. Löysi kaksi rataa, oli molemmissa useampana päivänä, ei nähnyt yhtään heittäjää, eikä löytänyt mistään kiekkoja myytävän? Mikä mättäs?
- väykkä-
Avatar
surrapurra
Site Admin
Viestit: 2925
Liittynyt: Ma Loka 21, 2002 1:06
Oikea nimi: Hannu Lappalainen
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja surrapurra »

hyzer kirjoitti:Mahtavaa, että Hannun kaltainen konkari on viitsinyt muistella menneitä, ja tuoda julki friba historiansa. Vieläpä hienojen tehosteiden kera. Mites Hannu, kun sullakin on jonkimmoinen yu- ura takana, niin onko sulle jäännyt minkäänlaista kilpailuhenkeä tähän golfaamiseen, vai otatko vaan rennosti harrastuksen ja ulkoilun kannalta lätyn heittämisen?
Mun kilpailuviettini on niin juurtunut tonne korvien väliin, mikä tekee musta ynseän kilpailijan, jota ei tappion jälkeen paljon naurata. Ja tässä lajissa ei ole paljon naurattanut. Mä en koskaan heittele kiekkoa huvin vuoksi, ikään kuin nauttien kiekon lennosta.
Joo..kyllä mä tästä itteni tunnistan :oops: Kyllä mun harjoituskerrat voi varmaan laskea yhen käden sormilla. Kun sinne radalle mennään ni silloin kisataan (vaikka se ois sitten skiniä tai jotain muuta leikkimielistä). Tosin frisbeegolffissa on juuri se hieno puoli, että se opettaa tota häviämisen jaloa taitoa päivä päivältä enemmän. :D
Eppu
Viestit: 848
Liittynyt: Su Loka 20, 2002 8:43
Oikea nimi: Kimmo Parkkinen
Paikkakunta: Pakila

Viesti Kirjoittaja Eppu »

...
Viimeksi muokannut Eppu, Pe Joulu 02, 2005 9:47. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
hyzer
Viestit: 375
Liittynyt: Pe Joulu 10, 2004 11:17
Oikea nimi: Jari Väyrynen

florida

Viesti Kirjoittaja hyzer »

Kiitos Eppu!
Eipä tää kaveri varta vasten heittämistä varten, tai kiekkojen takia sinne suolle mennytkään. Ihmetteli vaan, kun ei löytynyt urheiluliikkeistä eikä mistään kiekkoja, Ja kun oli löytänyt ne pari rataa, kuvitteli siellä olevan pelaajia joilta kysyä neuvoa. Mutta eipä ollut pelaajiakaan. Joten tuli siihen tulokseen ettei taida kovin iso laji sielläkään päin maailmaa.
Toisaalta toi nyt oli vaan tollaanen sivu heitto koko jenkki juttu, pääasia että täällä peräpohjolassa mennään etiäpäin Sitäpaitsi minä taisin Jussille hehkuttaa ennen lähtöään, että suuressa maailmassa voi ostaa innovoita vaikka huoltsikoilta. no, totuus taitaa olla toinen.
Kauhajoella on muuten hyvä rata, ja aina eksyn kun sinne ajan. Sinne suon varrelle. Tähän meinasin lisätä hymyilevän hymiön, mutten taaskaan osannut.
-väykkä-
mika
Viestit: 331
Liittynyt: Ke Heinä 16, 2003 5:55
Oikea nimi: Mika Aho
Paikkakunta: Tuusula

Viesti Kirjoittaja mika »

Oma lyhyt ja vaatimaton historiani. Vuosina 1985 - 1986 olin vaihto-oppilaana Pennsylvaniassa. Amerikkalaiseen kulttuuriin ja hyvin monen amerikkalaisen perheen tapiohin kuului (ainakin silloin) kirkossa käynti sunnuntaisin. Näin myös niissä perheissä, joissa minä asuin. Kiinnosti tai ei, niin kirkkoon meni koko porukka. Samalla kuitenkin myös opin että kirkko ei ollut juurikaan uskonnollinen yhteisö vaan enemmänkin sosiaalinen. Kun kirkko (tai pyhäkoulu) oli ohi tehtiin yleensä aina yhdessä jotain. Aina silloin tällöin mentiin isolla porukalla picnicille ja frisbeegolf-rata (Kennett Squareissa) sattui olemaan samassa puistossa. Sieltä sitten joku aina kaivoi auton perästä jotain rantakiekkoja joita viskeltiin. Väylät oli avoimia puistoväyliä ja kertaakaan ei taidettu edes koko rataa kiertää, mutta hauskaa oli. Hemmetin hauskaa.

Suomessa huomasin sitten joskus Sibeliuspuistossa koreja kävin siellä yksin kai tasan kerran heittämässäkin. Toisin kuin muut minä vaan en törmännyt keneenkään ja kun väylistä tai varsinaisista säännöistä tai mistään muustakaan ei ollut tietoa niin homma jäi taas siihen.

Kesällä 2003 törmäsin Vantaan Retail-Parkissa olevassa urheiluliikkeessä sitten ihmeellisen näköisiin kiekkoihin. Patologisena välineurheilijana olin myyty. Äkkiä kotiin ja nettiin surfaamaan. Löytyi Talin rata ja Tallaajien yhteystiedot. Illalla / yöllä en kehdannut enää Tikkikselle soittaa, mutta seuraavana päivänä Naantalin Muumimaailmasta kyllä. Tulin muutamaa päivää myöhemmin sovitusti paikalle ja viikkokisat olivat vielä kesken. Ensimmäisenä tuli vastaan Eppu jolle kerroin etsiväni Markus "Sti - Sti - Sti - mikäsenyt olikaan". Eppu löi minulle kaksi punaista Aviaria käteen ja sanoi että heittele noilla - kiekkokoulu alkaa kunhan kisat loppuu. Epun kiekkokoulun jälkeen Eppu näytti vielä miten putataan ja muutaman foren sekä "ihmeellisen" upsin. Liityin samantien Tallaajiin (taisin olla 25:s jäsen) ja ostin pinon kiekkoja. Sitten viskoin ja viskoin ja otin kavereita mukaan ja vein työkavereita pelaamaan niin Talissa kuin kerran työmatkalla hirveässä tuulessa Oulussakin, josta ratakin löytyi kun soitin herra Luurille.

Ensimmäisiin viikkokisoihin menin kun olin heittänyt kaksi viikkoa. Jännitti. Poolissa oli Niemisen Kalle ja Palmusen Vesku. Aloitettiin kahdeltatoista. Kalle ja Vesku avasivat rutiinilla - ja oman mittapuuni mukaan todella pitkälle. Kaivoin esiin uudenkarhean valkoisen Stratuksen jonka vedin täysillä keskelle sitä keskellä olevaa kuusikkoa. Siitä kiekko sitten kimposi johonkin keskelle nokkosia. Sitä siinä sitten porukalla etsittiin shortseissa. Hävetti. Löytyihän se. Kyselin tyhmiä ja opin lajista pikkuhiljaa. Enää ei jännittänyt. Samalla tein myös paatuneelle välineurheilijalle yllättävän havainnon: itse harrastaminen oli hienompaa kuin välineiden kanssa välppääminen. Maailmankuvani oli muuttunut.

Se mikä Talissa on hienoa on että se tuntuu omalta eli "meidän radalta". Vaikka mä olen tehnyt Talissa vain promillen murto-osia siitä työmäärästä mitä Eppu, Lilli, Utter, Mikko, Kuikka ja moni muu, niin silti kun Talia aina nykyään kiertää niin sitä katselee jo sillä silmällä ylpeenä että "mäkin oon ollu mukana tekemässä tätä".

Vielä kun oppis joskus heittämään vähän paremmin. Tai tulis markkinoille se kunnon kiekko…
hyzer
Viestit: 375
Liittynyt: Pe Joulu 10, 2004 11:17
Oikea nimi: Jari Väyrynen

Viesti Kirjoittaja hyzer »

Onko tarinat nyt loppu? Tallaajat ovat hyvällä prosentilla tarinoineet, mutta vieraat eivät ole innostuneet aiheesta. Voittakaa ujoutenne ja tulkaa mukaan, avatkaa sanainen arkkunne! Jotkut saattavat ihmetellä, miksei tätä keskustelua käydä frisbeeliiton forumissa. Minähän tämän aloitin, koska halusin onnitella Lilliä nimenomaan Tallaajien sivuilla. Olisin sen toki tehnyt liitonkin forumissa, vaan olen uskomattoman kädetön tän tietokoneen kanssa, enkä osannut rekisteröityä liiton foorumiin, ja kieltämättä alkaa nyppiä ne mainokset. Ja on ollut mukava tänne sepustaa kun on vastakaikuakin tullut, Tallaajat ovat antaneet lepakon lennellä heidän reviirillään aivan vapaasti.
Noista tähän astisista tarinoista päätellen, munkkiniemi ja munkan viikkokisat ovat olleet pääosassa monelle pelaajalle uran alkutaipaleella.
Mulla onkin tarkoitus houkutella vielä kerran Pekka, Jouko ja Severi lähtemään munkkaan muistelemaan menneitä, Jouko ja Sevehän ovat jo aikaa sitten lajin lopettaneet.
Käsittääkseni Meikku on kuitenkin se ensimmäinen rata, joten varmaan siihenkin liittyy hieno historia, ja ketkä siellä ovat harrastuksensa aloittaneet. Penttilän Jannehan varmasti osaa asian tiimoiltaa jotain kertoa. Minä kävin silloin urani alkutaipaleella etsimässä väyliä meikun kallioilta löytämättä niitä. Koreja löytyi, muutama tiikin löytyi mutten osannut niitä yhdistää toisiinsa. Mulla oli kyllä lapsoset mukana joista toinen oli vielä vaunuissa työnnettävä, joten se vähän hidasti, ja jopa vaikeutti löytöretken etenemistä. Sen jälkeen olen kyllä useammat karvalakki-ja kansallisen sarjan kisat siellä pelannut, ja ne kisat ovat aina kuuluneet suosikkeihini. En koskaan menisi meikkuun huvikseen heittelemään, mutta kisaratana se on mainio. Ja Mätkijät ovat järjestäneet kisat aina hyvin, ainoana miinuksena että mulle on jäänyt aina hyvin lyhyt lounastauko, joten on joutunut tyytymään mäkin mössöihin.
Tässä koneen äärellä kun istun, ja katson ikkunasta ulos, seisoo takapihallamme puhtaan, uuden lumihunnun päällensä saanut kori jäätynyt Omega sylissään orvon näköisenä. Siitä tuli mieleeni kysymys kuins Tallaajat treenaa talvisin, vai ovatko ketjut hiljaa kaamos kuukaudet?
Tämä tällä kertaa, fysioterapeutti odottaa, täytyy lähteä treenaamaan.
-väykkä-
Avatar
surrapurra
Site Admin
Viestit: 2925
Liittynyt: Ma Loka 21, 2002 1:06
Oikea nimi: Hannu Lappalainen
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja surrapurra »

hyzer kirjoitti:Siitä tuli mieleeni kysymys kuins Tallaajat treenaa talvisin, vai ovatko ketjut hiljaa kaamos kuukaudet?
-väykkä-
Kyllä tosta vierestä on ketjujen kilinää kuulunut pitkin talvea. Asun siis Kisahallin vieressä. Itsekkin on sinne tullut pari kertaa eksyttyä, eli siis väittämäni, että en koskaan treenaa vesittyi taas täysin. Kyllä siellä pari kertaa talvessa tulee käytyä.

Alunperin korin sinne toi Sami ja ei se edelleenkään mikään Tallaajien yksityistreenipaikka oo. Viiimeks ku olin siellä Tikkiksen ja Kallen kanssa ni koria siellä ei ollut, mut nykyään ku jokatoisella golffaajalla alkaa olla Chingi ni eihän sekään ongelma oo. Paikka on sama missä pallogolffaajat käy treenaamassa, mutta kyllä sinne puttailemaan on mahtunut vaikka siellä joku mailoineen olisikin huitomassa.
Vastaa Viestiin